Kuiva kausi

No terse! 

Huh ja huh. En oo todella ehtinyt päivittämään ikuisuuksiin blogia koulukiireisiin vedoten. Huomenna aamulla pitäisikin vielä ponkaista ylös yhdeksäksi ja käydä täyttämässä koepaperi (sydämillä ja kukkasilla, asiapitoisuudesta en kyllä menisi takuuseen...) farmakologia-aiheisilla termeillä. PÖÖH. Mutta onneksi päivä ei ole niin ankea kuin miltä se saattaisi kuulostaa. Rakas ystäväni N tulee käymään meidän "uudessa" kämpässä ekaa kertaa! Kai tätä uudeksi vielä voi sanoa, vaikka ollaankin asuttu jo 3kk? Ja muutenkin, onhan tuo koulun loppuminen aina aika riemukas asia, kun ei tarvi murehtia yhtään mistään! Töiden tekokin on ihan jees, varsinkin kun töiden jälkeen saa heittää aivot narikkaan ja painua biitsille ruskettamaan nahkaa.

Tän päivän tenttiin lukeminenkin oli oikeestaan ihan mukavaa, kun meillä on tossa tommoinen sisäpiha, missä on semmonen mummokeinu, jos tiedätte mitä tarkoitan! Siinä sitten yritin kärventää tätä kalkkunaihoa samalla kun pänttäsin jotain asioita, jotka ei oo edelleenkään kovin hyvin sisäistetty. Mutta oli silti kivaa lukea jopa. Toki mieluummin olisin lukenut Pilvibongarin opasta, joka tulee olemaan se kirja, jonka saan luettua kokonaan tänä kesänä. Hankin sen jo viime vuonna, mutta en oikein ehtinyt sitä selailla. Ehkä sit tänä vuonna! Aion kyllä ruskettua tänä kesänä, ja käyttää hyväksi jokaisen ulkona mahdollisesti käytettävän sekunnin, kun viime kesänä löhösin sisällä kun olin niin poikki.

Tää on kyllä niin kiva. Taivaanrannan maalarit; ostakaa.

Käytiin pikkusiskon ja äitin kanssa Tampereella viime viikon lauantaina. Sisko hinkui kattomaan lätkää, kun tuli Suomen peli, mutta mua nyt ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Siksi löytyikin tämmösiä:

Paita GT ja lakanat juuri siellä missä niiden kuuluukin olla

Shortsit H&M

Tosi lyhyt toppi GT

Innostuin nyt niin kovasti näistä edestä solmittavista, niin ostin toisenkin. GT.

En meinannut suostua uskomaan, että maksimekko vois näyttää hyvältä. No en tiiä näyttääkö, mutta ostin silti. H&M.

Mutta silti tää ankkuripaita vei mun sydämeni! <3

En kyllä malta odottaa huomista! Ensin se tentti, ja sen jälkeen yhtä maailman ihanimmista seuralaisista <3

Ja hei, me ollaan ehkä menossa terassille. Oon ollut nyt terassilla neljänä iltana peräkkäin, suostuukohan ne enää laskemaan mua sisälle? Eilenkin oltiin vaan 6,5h istuskelemassa... No mutta hei, kesä!!!

Hyvää yötä, kirjoittelen varmaan lisää tulevalla viikolla, kun mulla alkaa LOOOOMAAAAA!

Tärkeä hiihtolomakooste

Heipsuli hei!

Kakkostuparit tuli vietettyä, ja hiihtoloman aloitus tuli suoritettua oikein mallikkaasti! Ruoka, juoma, ja erityisesti seura oli oikein hyvää ;)

Pusipusiii <3

Seuraavana päivänä sain pikkusiskon kylään, ja olin kyllä ihan freesinä asemalla vastassa! Meillä oli kyllä oikein hauskaa, ja jumitettiin riemurasian sivuilla kattelemassa videoita. Täytyy kyllä myöntää, että sunnuntain ehdoton ykkösvideo oli tämä:

Katso video hieman pullerosta oravasta!

Mentiin sitten junalla Pohojam maalle maanantaina kun ei keksitty mitään tekemistä, ja katottiin koko junamatka Madventuresia. Ja tehdään tästä postauksesta nyt tämmönen videopainotteinen, ja linkitetään nyt näitä juttuja, joita on muuten ihan parasta katella junassa...

Yes. This is my pampers collection. Please show. Not enough....

Mitähän on mahdettu hokea koko hiihtoloman ajan :--D Yes...

Kotiin päästyämme päätin sitten vielä repäistä vajaan 7km lenkin, kaiken lisäksi juoksin koko matkan, enkä oo juossut sitten viime alkusyksyn jälkeen :D Että ei ihan hullumpi suoritus näin kylmiltään. Tarkoituksena ei ollut ees juosta, mutta sit jostain sitä sisua vaan pukkas niin paljon, että jalat vaan vei eteenpäin. Ei siinä sitten mitään pysähdelty. Ja nyt on lonkat niin kipeenä, että hyvä kun pystyin tänään käveleen kaupungilta kotiin :D

Seuraavana päivänä käväsin hiihtämässä. Mun ei ees tarvis kertoa siitä teille, mutta aluksi meillä oli jonkun mumman kanssa kunnon skaba. Vauhti oli yhtä kova, tai "kova", enkä meinannu saada ohitettua sitä millään. Sitten ylämäen jälkeen pääsin ohittamaan, kun se tais vähän hyytyä siihen. Se ohitus olis kyllä pitäny saada videolle, kun lähdin "luistelutyylillä" ohittamaan, näytin varmaan joltain lentoon lähtevältä pelikaanilta :D Räpyttelin käsillä ja huidoin sauvoilla, kun en meinannut pysyä pystyssä edes.

Sen jälkeen kun olin sitten kovalla vaivalla ohittanut mummon, joku mua just ja just olkapäähän oleva pikkutyttö ohitti mut luistellen. Siinä vaiheessa tuli aika selkeeksi, tekisinkö sen 3- vai 5km lenkin. 

Hullujen hommaa.

Hankin myös uuden kevyen takin kevääksi, koska mulla ei oo mitään tämmösen sään takkia.

Hei, en osaa siivota.

Mutta nyt tänä viikonloppuna meille on tulossa kunnianarvoisia vieraita, joita kutsutaan nimillä Äiti ja Isi!

Äiti tulee pe-la yöksi, ja iskä su-ma, koska se on menossa maanantaina johonkin kokoukseen etelään, ja sille tulee paljon helpommaksi lähteä meiltä kun ajella Poho Jam Maalta. Ja pääsevät sit molemmat kattomaan ekaa kertaa meidän uutta kämppääkin :)

Aika kivaa siis tiedossa loppulomaksikin!

Mutta nyt meen sänkyyn. Päätä särkee. En kyllä tiedä miksi.

Päänheilutuskuvat, sitä parasta viihdettä.

Kohta sattuu aivan HIRRRRVEEN paljon jajajaja

Heissulivei.

Huomenna on aika viettää Tuparit vol.2 terveydenhoitajilla varustettuna! Ihanaa päästä Terskojen kanssa tuulettumaan (Kuulosti hienolta, tiedän!)! Tekemistä riittää, varsinkin siksi, koska päätin fiksuna friiduna jättää käytännössä kaiken huomiselle. Ainoastaan daim-kakun pohjan jaksoin vaivautua tekemään. Oli kuitenkin paljon tärkeämpää jutella skypessä kaverin kanssa yli tunnin ja jumittaa muutenkin koneella ilman mitään sen ihmeempää päämäärää. No, huomenna se kostautuu kun on niin paljon tehtävää, täytyy siivota ja leipoa loputkin leipomukset, ja muuten vaan panikoida :D Ei vaan, meillä tulee olemaan aivan HIRRRVEEN, HIRRRVEEN hauskaa jos se on musta kiinni ;) Ja veikkaan et tota tullaan hokeen huomenna pariinkin otteeseen, varsinkin yks vieras joka muutenkin keksii lainata tota aina kun vaan tilaisuus sallii :DD Eve on söpö <3

Mutta nyt on hei tapahtunut ihmeitä. Tatuointiaika on varattu 12.4.!!! (2012, oli pakko täsmentää, koska oon semmonen livistäjä et olisin voinu varata sen vaikka 2020) 

Oon kyllä innoissani, toivon että se olis jo ohi, koska pelkään, jännitän, tutisen, tärisen, "iik" ja "jee" samaan aikaan! Olispa se vaan jo ohi... ja sulka kädessä...

Joudun varmaan ottamaan jotain rauhottavia ennen kun meen sinne :D Ainakin jonkun rohkaisuryypyn tai jotain. Tai puudutusgeeliä. Tai puudutuksen kaulasta alaspäin. Ja miks ei vaikka samalla suuhunkin jotain puudutuspistoksia niin mun uikutuksestakaan ei sais mitään selvää, sattuu varmaan puudutuksen läpikin. :D

Lievää kauhua aistittavissa siis. Yleensä sulka kutittelee, mutta tää sulka tuottaa silkkaa kärsimystä. Mutta kyllä sen kestää jos on kerran päättänyt että se vaan on kestettävä!

Ja vielä, ehkä tuhannetta kertaa, tää kuva joka on inspiroinut:

Oivoivoivoivoivoivoivoivoi. sattuu. Mutta tää kuva on samalla jotenkin niin karu mutta silti se on nätti. En haluu semmosta hipsutushuiskumaista sulkaa, vaan tommosen rehellisen sulan. Ei mitään höyhentä. Vaan ihan kunnon sulka. Oon nähnyt niin monta kuvaa "sulkatatuoinnista", ja kaikki ne on näyttänyt ennemminkin siltä, että ne vois laittaa virpomisvitsoihin koristeeksi. SULKA. Sitä ei laiteta koristeeksi. Se on simppeli ja voimakkaampi kuin höyhen. Enkä mä oo mikään höyhen, en oo kevyt enkä hento. Vaan tämmönen. Sulka. Noni. 

Mutta hei ihanaa, nyt alkoi hiihtoloma, joka tuntuu tosi kummalliselta, koska just vasta oli joulu, ja yleensä hiihtolomaan on aika pitkä aika joulusta. Eli siis se meinaa vaan sitä, että kevät on täällä!    

Hiihtoloman ohjelmaan kuuluu pikkusiskon vierailu täällä meillä, Pohjanmaavisiitti, kavereiden kanssa treffailua ja tenttikirjojen haalimista ja tentteihin lukemista. En ees tiedä koska on tenttejä, joten parasta oliskin lukea. Ainakin oon valmistautunut :D

Paita: Vero moda kai. En tiiä. Ja samahan se on mistä se on. 

Rupeen huijaamaan että kaikki vaatteet on Halpa-Hallista tästä eteenpäin.

Kuten taustalta voi huomata, on tuparikuntoon vielä vähän matkaa...

Kellosta oon postaillut joskus nutturapäiväkirjan aikoihin, ja se on Axcentin ja oikein kiva onkin. 

Ranneke alkaa olla vaan jo vähän huonokuntoinen.

Ja hopeisen rannekorun sain joulupukilta, aka äitiltä joululahjaksi :)

Mutta joo, kai sitä pitää ruveta virittäytymään henkisesti juhlatuulelle, että jaksaa huomenna vouhottaa ja touhottaa! Ainakin aihetta olis, koska muuten töhötän täällä vessaharja kädessä vielä silloinkin kun vieraat on jo saapuneet paikalle! Jos olisin ottanut opintolainaa, hankkisin meille huomiseksi siivoojan ja jonkun juhlakoordinaattorin. Joka osais leipoo myös. 

Kuitti.

Tuparimaraton

Hei vaan!

Olipas kivat tuparit vol.1! Saatiin lahjaksi lahjakortti Pentikille, mikä oli ihan älyttömän kiva lahja! Saatiin myös skumppaa, pyyhkeitä ja kaikista paras lahja oli ehdottomasti... Robinin cd :D Mikähän on mahtanut soida päässä koko viikonlopun?

Ilta meni kivasti, paikalla oli kivaa porukkaa ja leipomukset onnistui. 

Cupcaket oli kyllä hyviä, mutta kuorrutus olis voinut olla vähän makeampaa. Mutta ainakin ne oli söpöjä!

Kuvasta puuttuu daim-kakku, mikä on ainakin henkilökohtaista lempiherkkua.

Söpö Sofia ja joku vähän vähemmän söpö.

Aamun valjetessa myös totuus valkeni. Ja totuus on se, että me ei olla vielä tänäänkään (maanantaina) uskallettu mennä keittiöön siivoomaan. Kyllä se siellä odottaa...

Tänään oli eka päivä joulun ja harjottelun jälkeen koulua. Oli tosi kiva nähdä koulukavereita, ja ihan mukavaa oli myös koulussa oleminenkin. Oli sinne pikkasen jo ikäväkin, mutta on tulossa niiiin raskas kevät, että vähän jännittää. Ja kesätöiden hakeminenkin on niin stressaavaa. Mutta onneksi sentään aurinko paistaa, että on mahdollista saada vähän energiaa edes siltä suunnalta. Nyt kyllä oon päättänyt, että rupeen lenkkeilemään heti kun vaan lumet vähän sulaa. Sit kun ne on sulanu, niin on vaikee juosta kun on loskaa. Sit kun loska katoaa, ei voi juosta kun on pölyä ja se yskittää ja menee silmiin. Sen jälkeen tulee niin kuuma ettei jaksa lähteä. Sitten onkin taas syksy, ja tulee sateet. Jos tarvitte tekosyitä, ottakaa yhteyttä.

Mutta nyt keskityn jämäcupcakelautasen tyhjentämiseen. Kauan eläköön pyhä kolminaisuus; rasva, sokeri ja kermavaahto!

Ensi viikonlopun Tuparit vol.2:sta odotellessa ;)

Home Sweet Home

Nyt ollaan ehditty hieman asettua aloilleen. Vihdoinkin. Mun olis ollu tänään tarkoitus mennä töihin, mutta vaihdoin ens perjantaille työpäivän, ja pidän tänään vapaata. Vapaapäivä tulikin tarpeeseen, koska nyt pääsin järjestelemään tavaroita oikein ajan kanssa. 

Tässä muutama kuva nykyisistä, aika ankeista, elinoloistani.

Jos joku on käynyt meidän entisessä kämpässä, niin varmasti ymmärtää miks oon niin onnellinen :D

Vielä on paljon keskeneräistä, ja on paljonkin asioita joita pitäisi hankkia, mutta kyllä tää näyttää jo näillä puitteilla ihan asuttavalta! Tuparipäivää/päiviä suunnitellessa ;)

Hyvää viikonloppua rakkaat muruset <3

Tähän loppuun vielä viikonlopun pahin korvamato, joka on ihan hyvä!

That's the way, a-ha a-ha, i like it... UUSI KÄMPPÄ!

Heissan! En voi ees kuvailla tätä fiilistä mikä nyt on. MEILLÄ ON VIHDOIN UUS KÄMPPÄ! Tavarat on nyt tuotu tänne ja kaikkialla on tosi sotkuista, ollaan molemmat tulossa kipeiksi, väsyttää kauheesti ja on tosi paljon tekemistä vielä ennen kun tää paikka alkaa näyttää kodilta, mutta kaikki tarvittava kodin luomiseen on ainakin täällä paikan päällä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. 

Teen tässä tavaroiden löytäessä oman paikkansa, vähän paremman postauksen, jossa pääsette paremmin näkemään miltä täällä näyttää. Mutta kaikki aikanaan, en halua kuitenkaan näitä romuvuoria esitellä :D
Mutta muutama kuva kuitenkin, koska oon niin happy!!!

Oon niin onnellineeeen!

Sotkun keskellä onnellisia asukkaita!

Nykyajan murheita

Voi pyhä sylvi sentään. Perjantai 13. tuli kaks viikkoa myöhässä. No okei, tää oli aika kesy epäonninen ketjureaktio, mutta silti pisti harmittamaan! Lähdin töistä ja menin kotiovelle. Siinä sitten hetken laukkua pengottuani iski paniikki; avaimia ei löydy mistään. No eipä siinä mitään, E pääsisi töistä kohta, niin hetken odoteltuani pääsisin sisälle. Ai niin, E:n työt loppuikin vasta kolmen tunnin päästä. Seuraava hyvä idea oli viedä itseni kahville ja näyteikkunashoppailemaan. No kappas, lompakko kotona (niin, näyteikkunashoppailu yleensä on loppujen lopuksi sitä "näyteikkuna"shoppailua). Soitin koulukaveria kaupungille, ja puhelin alkoi uikuttaa akun loppumista :) Ilman avaimia, ilman lompakkoa, ilman puhelinta. JES! Sain kännykän viimeisillä voimilla soitettua Ennille, joka pelasti mut, kun sain mennä niille odottelemaan E:n kotiutumista. Kiitos vielä hyvästä huolenpidosta ja karkeista! <3 Ja luojan kiitos avaimet löytyi lipaston päältä, eikä tarvinnut lähteä etsimään niitä ympäri kaupunkia!

Avain, miksi menet aina hukkaan! Etkä mahdu edes laukkuun!
!

Kai näin oli tapahduttava vielä hetki ennen muuttoa :D Meidän kämppä on nyt tosi muuttovalmiin näköinen, nukutaan täällä romukasojen keskellä. En kyllä näe mitään muutosta normaaliin, tämmöseltä täällä on ennenkin näyttänyt. 

Tuli tuosta tämänpäiväisestä mieleen viime keväänä tapahtunut tosi outo tapahtumasarja. Lähettiin kaupungille, mä olin menossa optikolle ja E jäi odottamaan parkkikselle, jonka jälkeen oltiin menossa kauppaan. Jätin luottavaisesti kännykän kotiin, koska ei mua oikeesti kukaan niin usein kaipaa että tarvisin yhden kauppareissun aikana kännykkää. Pääsin optikolta, ja menin parkkipaikalle. Autolle tullessani huomasin sen olevan tyhjä! Olin tosi hämmentynyt, koska E:n piti olla odottamassa siellä. Sitten aattelin että oliko hän lähtenyt jo kauppaan ilman mua, ja laittanu esim viestin ja olettanu et mulla on kännykkä matkassa. No eipä vaan ollut! Lähin kauppaan, ja kattelin kaikki paikat läpi. Ei näkynyt. Sitten mun oli vaan pakko juosta kotiin vajaa puoli kilsaa, ja kännykkään katsoessani, siellä oli kolme puhelua ja kaks viestiä, eikä mikään niistä ollut E:ltä :DD Mikä oli tämän koko postauksen opetus? ÄLÄ IKINÄ JÄTÄ MITÄÄN KOTIIN. (E oli muuten varaamassa parturiaikaa itelleen kun luuli mulla kestävän vielä pitempään siellä optikolla... Onneks sentään löytyi :D )

Nyt muuton jälkeen täytyy sitten varautua siihen, että joudutaan elelemään KAKSI viikkoa ilman nettiä! Kauhulla odottaen. Netti alkaa toimimaan vasta sitten jonkun ajan päästä, onneksi saadaan kai lainalle nettitikku, mutta se on ihan älyttömän hidas, ja hidas kone saa mut raivon partaalle. Onneks sentään telkkari toimii. Mitä voi tehdä ilman nettiä muuta kun katsella telkkaa? Tehdä käpylehmiä? Lukea Kalevalaa? Pyöritellä kepillä semmosta puista vannetta kadulla? Apua. Täytyy kysellä vanhuksilta että mitä ennen internettiä ollaan tavattu tehdä. Mä meinaan en tiedä mitään vastaavaa viihdykettä, sillä koko netitön aikakausi jonka oon elänyt, on kulunut barbeilla ja belville-legoilla leikkiessä. Vois soittaa äitille, että tuovat huomenna mulle vanhat lelut mukana, samalla kun tulevat auttamaan muutossa :D No hehheh. Ehkä oon jo niin iso tyttö, etten leiki enää barbeilla. Leikin bratzeilla.

Pirkka.fi tarjoaa hyviä ideoita kaikille, jotka eivät pääse nettiin:

Kiva soutuleikki

Hilpeistä leikeistä hilpein pumppuleikki

Joku mummon päälle hyökkäämis -leikki

Antoisia nettivapaita hetkiä kaikille!

Amatsooni muuttohuuman kourissa

Hihii niin kivaa! Ollaan saatu tietää muuttoajankohta, päästään näillä näkymin roudaamaan tavarat uuteen kämppään sunnuntaina! :) Oon kyllä tosi tyytyväinen että saatiin joku ajankohta vihdoinkin selville, että uskalsi ruveta pakkaamaan. Mä pakkasin viikonloppuna jo melkein kaikki vaatteet, koska ne oli kiva vaan vetästä tuolta hyllyltä alas. Tänään laitettiin astiat laatikoihin. Vihdoin tää kaikki alkaa toteutua, oon hieeeeeman innoissani :)) Katotaan vaan niin jo keskiviikkona meillä on täällä enää paljaat hyllyt ja kaapit jäljellä, oon varmaan roudannu kaikki tavarat sinne uuden asunnon parkkipaikalle odottamaan viikonloppua. Pienet täpinät päällä!

Oon jotenkin jo aika kyllästynyt siihen kuinka kaikki jauhaa vaaleista Facebookissa. Ja siis varsinkin sen keskustelun sävy on aika... no voisiko sanoa noloa. Ja se on sitten kivaa, kun pääsee kirjottelemaan kunnon aivopieruja tonne kaikkien nähtäville ja kommentoitavaksi. Oikeesti.

 Mä olen kyllä tyytyväinen siitä, että taas on saatu keskustelua aikaan ihmisten asenteista, mutta samalla se on myös vähän surullistakin. Itseäni ainakin nolottaisi eniten juntti presidentti, joka ei osaisi nähdä erilaisuutta rikkautena. Ja jos presidenttiehdokkaana olisi ollut esimerkiksi fyysisesti rajoittunut henkilö, olisiko hänenkin ammattitaitoaan epäilty ja erilaisuuttaan arvosteltu? En haluaisi tietenkään rinnastaa näitä kahta asiaa, mutta niissä on erilaisuuden eri muotoja kuitenkin kummassakin. Olisi hienoa, jos unohdettaisiin ihmisten suuntaumukset, ja kiinnitettäisiin huomiota niihin asioihin, joilla oikeasti on väliä. 

Itse seison sen Suomen puolesta, jossa erilaisuus todellakin on rikkaus, eikä este millekään tekemiselle.

Noniin, nyt saa riittää tämä aihe, oli vaan pakko saada kommentoida :D Poistin puolet tekstistä mitä olin kirjoittanut, koska en usko että poliittinen kantani on mitenkään olennaista tämän blogin osalta. Oon vaan vähän surullinen siitä, että jotkut meistä nuoristakin voi olla niin ahdasmielisiä. Siinä herääkin sitten ihmetys siitä, mistä itsemurhaan tai syrjäytymiseen ajautuvat nuoret saavatkaan ajatuksensa, jos kerran esimerkiksi homoseksuaali ei voi ihmisten mielestä edustaa Suomea. Ei kovin kannustavaa epävarman nuoren kohdalla, vai mitä.

Loput presidenttikeskustelusta löydät omalta FB-etusivultasi.

Käytiin lauantaina Ideaparkissa, ja sieltä löytyi ihan kivoja pikku löytöjä. Onneksi rahaa nyt ei mennyt paljoa, koska sitä pitäisikin säästellä muuttoa varten.

Huppari H&M

Paita Gina Tricot

Hönöt housut: Gina Tricot

Outo ilme: perintökalleus 

Poikaystävä: ananasreaktori

(Hän itse kertoi mitä tässä kuvassa esittää, joten uskokaamme häntä.)

Huomenna taas iltavuoroon, harjoittelun puoliväli lähestyy jo. Tänään yks mies oli sitä mieltä, että mä oon amatsooni :DD Siellä se huikki koko ajan amatsoonia käymään sen luona. Mielestäni en kyllä ihan amatsoonin määritystä täytä, mutta voi toki olla, että hän näki mun sisäisen amatsooniuteni? 167cm on jo hyvä alku!

Hyvää viikon alkua kaikille eri kokoisille, näköisille ja JOPA HOMOILLEKIN!!!!!

Oops I did it again...

Heipä hei! Oon nyt pitänyt hiljaiseloa jonkun aikaa, kun harjoittelu tuntuu vievän kaiken energian päivästä. Töistä tullessa oon hetken aikaa jaksanut olla ja touhuta, ja sit oon nukahtanut ja nukkunut tosi pitkät päikkärit, mikä ei oo koskaan hyvä idea. Mutta eilen menin heti kaheksan tunnin työpäivän jälkeen tunnin mittaselle lenkille, enkä nukkunut päikkäreitä, ja uni tuli illalla ihan minuuteissa! Eli siis tässä taitaa olla uus hyvä resepti päivälle :)

Resepteistä puheenollen, oon päättänyt tehdä ruokavaliolleni jotain. Viime viikon alussa karppasin kaks päivää (noloa), ja pian huomasin jo syöväni leipää samalla innokkuudella kuin aikaisemminkin. Karppaaminen ei oo ihan se mun juttuni, olin tosi väsynyt ja meinasin vielä pyörtyä harjottelussakin sen takia. No nyt sitten päätin pari päivää sitten lopettaa punaisen lihan syömisen ja kostaa karppaamiselle. Samana iltana napsin nakkeja ihan hyvällä halulla, kunnes tajusin, että vaaleanpunaisesta väristä huolimatta rikoin tätä uutta ruokavaliota :D No ei se siihen loppunut. Menin töihin, ja kerroin innoissani punaisen lihan boikotoimisesta, kunnes räjähdin nauruun kun huomasin laittaneeni eväsleipien väliin kinkkua :D:D Jos joku tietää niin viisaan ihmisen, joka ei tarvis aivoistaan yhtä viidennestä, niin mulle voi vaikka lahjoittaa.

Mutta kaikista näistä noloista väärinkäsityksistä huolimatta, syön tällä hetkellä soijarouhe-pastakastiketta ja ruismakaronia. Nyt ollaan tosissaan. Ainakin niin kauan, kunnes taas väitän jauhelihan olevan ruskeaa eikä punaista lihaa.

tämä on punaista lihaa

tämä ei ole läheskään yhtä punaista

Muuten, en oo muistanutkaan kertoa, että tähän meidän kämppään ei muutakaan se nainen kenet mainitsin jossain aiemmassa tekstissä, vaan semmoinen nuorempi pariskunta :) Hyvä niin! Meidän muuttoajankohta ei oo vieläkään tiedossa, enkä jaksaisi odottaa ollenkaan. Oon suunnitellut jo talonvaltausta. Uskoisin, että tällä viikolla ei tapahdu mitään, mutta sitä seuraavana viikonloppuna me viimestään muutetaan. Tai mä ainakin aion viedä tavarani sinne, sama se onko edelliset asukkaat vielä siellä.

Mutta tunnin päästä pitäis olla jo töissä. Toivottavasti pääsen piikittämään ihmisiä! :-) Se on kivointa koko harjottelussa. Tähän loppuun vielä biisi kaikille jotka ei osaa pitää lupaustaan herkuttelun lopettamisessa. Miten niin omistan tän biisin itselleni?

 Pus moi!

                                   

(Aina muuten Britney-videoita... No mut tää on sentään hyvä!)

Ellun manttelinperijä

Noniin, kattelen Titanickia kolmatta kertaa parin viikon sisään. Olis kiva nähdä joskus vaihtoehtoinen loppu. Sitä odotellessa.

Oon tällä hetkellä työharjottelussa terveyskeskuksessa, ja siellä on ollut kieltämättä jännää. Oon oppinut jo kolmen päivän aikana ihan älyttömästi asioita! Ja oon päässyt poistamaan tikkejä ja hoitamaan haavoja, ihanan ällöö :-) Mutta eniten teen siellä perushoitoa, ja se on ihan mukavaa. Tuolla oppii kyllä arvostamaan hoitajia enemmän, kun pääsen ite kokeilemaan mimmosta se työ on. Mutta ei kuitenkaan välttämättä mun unelma-ammatti, koska oon kattonut niin paljon erästä suomalaista sarjaa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tää oo yhtään inspiroinut...

Tulevaisuuden ruotsinopet, laittakaa viestiä!

Tällä hetkellä elämä koostuu taas odottamisesta. Odotan, että päästäis muuttamaan, ja että saatais edes tietää muuttopäivä. Tosi piinaavaa elää epätietoisuudessa, mutta tärkeintä on se, että mitä tahansa tapahtuukin, se kämppä on meidän. Okei, no jos joku tuikkaa nurkkaan tulen ja talo palaa raunioiksi, sillon ei ehkä muuteta. Mutta ei mietitä sitä vaihtoehtoa.

Ja haluisin jo koiranpennun! Ollaan (eli oon ihan itsekseni) päätetty, että otettais pentu joskus keväällä/kesällä, jolloin mäkin olisin töissä, muutto olis hoidettu kunnolla loppuun ja rahatilanne olis elpynyt. Mutta se ei tarkota sitä, ettenkö olisi koko aikaa jonkun kennelin sivuilla kyttäämässä kleinspitzejä... Ihan älytön koirakuume, tekee ihan pahaa :( Ollaan keksitty jo nimiäkin! Jos se on poika, sen nimeksi tulee Simo tai Paavo :D Tytön nimiä ei olla keksitty. Haluaisin mieluummin ehkä poitsun. Mutta eipä sillä oikeesti oo mitään väliä. Musta on nyt jo muuttunu ihan kauhee koirafriikki, ja se pelottaa... Jos mä sen koiran saamisen jälkeen en puhu enää mistään muusta, tulkaa oikasemaan mua fyysisesti, vähän läpsäsette poskelle tai heitätte järveen.

Kävin tänään tuhlaamassa muutto/koiranhankintarahojani Hennesille. Oon kyllä niin loistava priorisoimaan =)=)

Peilikuvaaath <3

Huivi: Gina Tricot

Loput Hennesiltä.

Tähän loppuun idiootein biisi tällä hetkellä:

                                            

Nyt hei oikeesti. Biisin nimi kuulostaa tosi hurjalta, mut videossa tyypit ryövää jonkun kaupan? KAMOOOOON... "Mama i'm in love with a shoplifter. That's sooo cool." Ja toi alku kuulostaa munamiehen pomppufiilikseltä, tai joltain mun ala-asteen huilukappaleelta, jota oon joutunu soittamaan jossain konsertissa. Nyt hei Britney oikeestiiiii.....

Muutto lähestyy ja ostoslista pidentyy

Oltiin eilen katsomassa uusi Sherlock Holmes -leffa, se oli kieltämättä hyvä! Varsinkin kun siinä oli Jude Law, mutta toki muutenkin (<3). Viimeinen viikko lomaa, ja maanantaina alkaa alkuvuoden lirut housuun laskevin tapahtuma; työharjoittelu. Täytyy myöntää että nyt alkaa jo vähän jännittää enemmän, kun tietää että se on niin lähellä. En usko osaavani mitään.

 Kävin ostamassa tänään työkengät, ja peruin tilauksen yksistä ylihienoista pinkeistä työkengistä, koska ne ei olisi ehtineet tulla ajoissa perille pienen sotkun takia. Lasku oli nimittäin mennyt sähköpostissani roskapostiin, enkä luonnollisesti sitä tajunnut, ja ennen maksua en voinut saada kenkiä. No, nyt ostin semmoiset tylsät ja tavalliset, mutta ne on kyllä hyvät jalassa. Ja se nyt on todellakin tärkeintä, koska joudun kuitenkin seisomaan lähes koko päivän.

Muuttokin kolkuttelee ovella, mutta emme tiedä vielä tarkkaa aikaa. Ja iloiset uutiset lisääntyy, sillä se nainen joka kävi katsomassa meidän nykyistä kämppää, muuttaa tänne :) Kiva juttu, ettei tarvi maksaa helmikuun vuokraa.

Ja mikä ihmeellisintä, naapurit eivät ole melkein kuukauteen pitäneet ääntä! Toivottavasti meteli loppui nyt ikuisiksi ajoiksi, eikä siitä ole enää haittaa uudelle asukkaalle.

Tässä muutamia juttuja joita aion hommata uuteen kämppään! Sitten kun on rahaa...

tämmöinen mutta vaan tummalla kehyksellä

meidän uusi ruokailuryhmä (joka odottaa häkkivarastossa muuttoa)

meidän uusi sohva, joka haetaan sitten kun muutetaan

tää on myös ostoslistalla (tietty tärkein asia)

Ostoslistaan sisältyy myös lisää mattoja, luultavasti hylly, lipasto ja sohvapöytä. Mutta näitä kaikkia ei tulla ihan yhdessä päivässä hankkimaan, kunhan nyt vaan päästään uuteen asuntoon mahdollisimman nopeesti :)

Heipsuli hei <3

Nukkuminen on yliarvostettua. Ja hämähäkit.

En pysty ummistamaan silmiä nukkuakseni. Aina kun käperryn peiton alle, huokaisen syvään, ja yritän ajatella mukavia asioita, jotka liittyy esimerkiksi jouluun tai tulevaan muuttoon. Tästä kaikesta huolimatta en pysty pitämään edes silmiä kiinni. Laittaessani silmät kiinni, näen hämähäkkejä. Isoja vittupäitä, joilla on pitkät harvakseltaan karvaiset jalat, iso muhkea seittiä sylkevä takapuoli, mulkoilevia silmiä jotka näkee kaikkialle, ja iljettävät isot leuat. En ainoastaan vihaa hämähäkkejä. Ne kuvottavat, pelottavat, iljettävät, kauhistuttavat ja tekevät minusta vainoharhaisen. 

Katselin juuri Animan Planetilta ohjelmaa nimeltä Monster Bug Wars. Jos teilläkin sattuu olemaan edes orastava araknofobia, suosittelen jättämään väliin. Minä "fiksuna tyttönä" ajattelin, josko saisin hieman lievitettyä pelkoani siedättämällä ja katselemalla noita kahdeksanjalkaisia luonnottomuuksia. Ei, ei auttanut. 

Tämänhetkinen olo

Tuossa ohjelmassa kaksi ötökkää ottavat mittaa toisistaan, ja kuinka ollakaan, aina kun joku hämähäkki sai käytännössä ihan mitä tahansa vastaansa, se voitti. Miten kummassa sellaisella ohjelmalla voisin saada muka positiivisia tuloksia aikaan? Harmaita, karvaisia, puuhun maastoutuvia, hyppiviä, hyökkääviä, purevia, vastustajansa myrkyttäviä, pitkäjalkaisia idiootteja kaikki tyyni. Hyissaa....... 

Pienenä en pelännyt mitään eläimiä. Otin sammakoita kiinni, hämähäkkejä ja ampiaisia oli tapana pitää lemmikkeinä, metsästin heinäsirkkojakin, uskalsin ottaa perhosen kädelle. Nykyään minä pelkään jopa perhosia! En pysty luottamaan marsua pienempiin eläimiin. Nyt joka kerta kun vähänkin pistän silmiä kiinni, ne mulkoilee suoraan silmiin. Ei oo nukahtaminen helppoa tänään. Nyt vaan suurella jännityksellä odottamaan, kuinka hyvin tuleva kämppämme - ikivanha puutalo, tykkää ottaa hämähäkkejä sisätiloihin (veikkaan että oon siellä koko ajan sanomalehti kourassa). 

Mutta uudesta kämpästä puheen ollen, käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasoppari. Nyt se ei ole siis enää pelkkää puhetta, vaan se on ihan mustaa valkoisella! Me muutetaan! Odotan sitä kyllä enemmän kuin innolla, sillä nykyinen asumismuoto ottaa päähän. 

Tämä aamu ja eilinen ilta on hyvä esimerkki tapahtumaketjusta, joka voi ottaa juuri tässä asunnossa päähän:
Menin eilen illalla ennen11 nukkumaan, että heräisin varmasti aamulla, sillä aamulla yhdeksältä oli viimeinen tentti tänä syksynä, ja muutenkin viimeinen koulupäivä ennen lomaa. Laitoin vielä varmuudeksi viisi herätystä, sillä en ole perinyt helpon heräämisen taitoa. No, nukahdin semmoiseen puoliuneen, kunnes heräsin taas rynkytykseen ja kiimaiseen ääntelyyn, joka piti minut hereillä, herra tietää kuinka kauan. Ja sen jälkeenkään en heti nukahtanut. 

No mutta ei hätää, aamulla kyllä uni maittoi! Heräsin vartin yli yhdeksän - viidestä herätyksestä ja "aikaisesta nukkumaanmenosta" huolimatta. Nousin suhteellisen nopeasti ylös sängystä, kiersin kämpän noin kolmeen kertaan vailla mitään päämäärää hokien paniikissa itseäni koskevia loukkauksia, ja lähdin fillaroimaan kohti koulua yöpaitasillani. Litimärkänä hiestä, pöllähtäneen (ja kuulemma sairaan) näköisenä sain tentin tehtyä ihan ajallaan! Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tämän aamuisen sähellyksen toteutukseen :) Special thanks goes to: neighbours <3

Anteeksi, olen Late.

Mutta olen nyt tässä laskenut, että keskimäärin enää 15 sängyn jalkojen nitisyttämisyötä edessä, jos he jatkavat tällä 3/viikko -menetelmäänsä. Ei ihan paha?

Mutta joulua odotellessa, ehkäpä vihdoin voin ottaa ihan iisisti tän nukkumisen kanssa, enkä aseta mitään paineita nukahtamiselle ja heräämiselle. Tosin, joulua vietämme kotonani, puisessa talossa. Hämähäkit.....

Au revoir!

TÄTTÄRÄÄ MUUTTO EDESSÄ!

Täällä kirjoittelee yksi aivan hulvattoman onnellinen ihminen! Soittelin tunti sitten eräälle miekkoselle, joka suostui vuokraamaan kämppänsä meille! Me siis tiedettiin tämän kämpän olemassaolosta E:n työkaverin kautta, sillä hän asuu siinä tyttöystävänsä kanssa, ja he ovat nyt muuttamassa tammi/helmikuussa pois. Oltiin yli kuukausi sitten katsomassa sitä kämppää ja oltiin heti ihan rakastuneita, mutta nyt tänään he vasta soittivat vuokraisännälle ja ilmoittivat muuttavansa siitä pois. Ja heti kun sain sen tietooni, soitin tälle vuokraisännälle joka oli hieman hämillään, mutta oli iloinen että ei tarvi ruveta etsimään uusia asukkaita siihen asuntoon. ELI ISO JEE! Joululahjatoiveeni toteutui! :)

Hyvästi kurja ensimmäinen yhteinen kämppä. Näytit enemmän poikamiesboksilta kuin Jennin kotoisalta kodilta. Aikasi on nyt tullut.

Asioita, jotka yhtäkkiä pomppasivat ostoslistalle:

Kuvat: http://www.ikea.com/

Ainakin sohva menee vaihtoon, ja haluan ehdottomasti nykyisen nahkasohvan tilalle tosi pehmoisen ja neutraalin värisen, joko ruskean, valkoisen tai beigen. Kämpässä värimaailma on juuri tuota luokkaa, joten vihdoinkin saattaa olla, että saan sen näköisen asunnon mistä olen unelmoinutkin! Ei olla edes tämän vuoden jälkeen kehdattu pitää virallisia tupareita, koska ei tää kämppä oo oikein ees näyttämisen arvoinen. Tai ainakaan mä en pidä tätä oikein viehättävänä, eikä kumpikaan meistä oo oikein motivoitunut sisustamaan tai pitämään kämppää siistinä. Esimerkiksi keittiö näyttää siivottunakin sotkuiselta! Tosi masentavaa. Mutta nyt oon ihan älyttömän onnellinen, kun vihdoinkin saadaan muuttaa oman näköiseen kämppään :) Siitä tietenkin postausta sitten kun se on ajankohtaista.

Nyt pitäisi jaksaa vielä pienet loppurutistukset ennen joulua, huomenna ja keskiviikkona on viimeiset tentit! Nyt lukemaan, ja kiitos jo etukäteen ihanille yläkerran naapureille näiden kuukausien äänekkäästä yhteiselosta. Kuukauden kuluttua tekin olette vain yksi muisto muiden joukossa! Ellei tulevat naapurit pistä paremmaksi...