Kuiva kausi

No terse! 

Huh ja huh. En oo todella ehtinyt päivittämään ikuisuuksiin blogia koulukiireisiin vedoten. Huomenna aamulla pitäisikin vielä ponkaista ylös yhdeksäksi ja käydä täyttämässä koepaperi (sydämillä ja kukkasilla, asiapitoisuudesta en kyllä menisi takuuseen...) farmakologia-aiheisilla termeillä. PÖÖH. Mutta onneksi päivä ei ole niin ankea kuin miltä se saattaisi kuulostaa. Rakas ystäväni N tulee käymään meidän "uudessa" kämpässä ekaa kertaa! Kai tätä uudeksi vielä voi sanoa, vaikka ollaankin asuttu jo 3kk? Ja muutenkin, onhan tuo koulun loppuminen aina aika riemukas asia, kun ei tarvi murehtia yhtään mistään! Töiden tekokin on ihan jees, varsinkin kun töiden jälkeen saa heittää aivot narikkaan ja painua biitsille ruskettamaan nahkaa.

Tän päivän tenttiin lukeminenkin oli oikeestaan ihan mukavaa, kun meillä on tossa tommoinen sisäpiha, missä on semmonen mummokeinu, jos tiedätte mitä tarkoitan! Siinä sitten yritin kärventää tätä kalkkunaihoa samalla kun pänttäsin jotain asioita, jotka ei oo edelleenkään kovin hyvin sisäistetty. Mutta oli silti kivaa lukea jopa. Toki mieluummin olisin lukenut Pilvibongarin opasta, joka tulee olemaan se kirja, jonka saan luettua kokonaan tänä kesänä. Hankin sen jo viime vuonna, mutta en oikein ehtinyt sitä selailla. Ehkä sit tänä vuonna! Aion kyllä ruskettua tänä kesänä, ja käyttää hyväksi jokaisen ulkona mahdollisesti käytettävän sekunnin, kun viime kesänä löhösin sisällä kun olin niin poikki.

Tää on kyllä niin kiva. Taivaanrannan maalarit; ostakaa.

Käytiin pikkusiskon ja äitin kanssa Tampereella viime viikon lauantaina. Sisko hinkui kattomaan lätkää, kun tuli Suomen peli, mutta mua nyt ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Siksi löytyikin tämmösiä:

Paita GT ja lakanat juuri siellä missä niiden kuuluukin olla

Shortsit H&M

Tosi lyhyt toppi GT

Innostuin nyt niin kovasti näistä edestä solmittavista, niin ostin toisenkin. GT.

En meinannut suostua uskomaan, että maksimekko vois näyttää hyvältä. No en tiiä näyttääkö, mutta ostin silti. H&M.

Mutta silti tää ankkuripaita vei mun sydämeni! <3

En kyllä malta odottaa huomista! Ensin se tentti, ja sen jälkeen yhtä maailman ihanimmista seuralaisista <3

Ja hei, me ollaan ehkä menossa terassille. Oon ollut nyt terassilla neljänä iltana peräkkäin, suostuukohan ne enää laskemaan mua sisälle? Eilenkin oltiin vaan 6,5h istuskelemassa... No mutta hei, kesä!!!

Hyvää yötä, kirjoittelen varmaan lisää tulevalla viikolla, kun mulla alkaa LOOOOMAAAAA!

Nyt on tatuointi käessä

Hihei! 

Täällä aivasteleva ystävänne Jenni! Oon pärskinyt koko päivän. Sieltä se on tulossa. Taas.

Mutta ei haittaa. Käytiin eilen Helsingissä. Shoppailusaldo on seuraavanlainen:

Ruttuiset bleiseri ja paita Zarasta

Ihana raitainen laukku Mangosta

Farkut Gina Tricot

Sori en jaksanut ruveta tähän aikaan illasta silittelemään :D

Oltiin E:n kanssa shoppailemassa, ja sain ton valkoisen bleiserin :) Hihii ihanaa!

Nähtiin myös ihana L, jonka kanssa nähdään nykyään liian harvoin <3 Mutta oli huippua nähdä, varsinkin kun kyseinen daami vei meidät syömään Vapianoon. Pestopasta tagliatetteLLA, mmmmmm!

Oonkohan unohtanut mainita jotain. Ai niin, tää juttu.

Kiitos Linda, oon ihan huipputyytyväinen :) 

Nyt vaan odotellaan parantumista, ei oo onneksi ees mitenkään erityisen kipeä. Ja eniten ihmettelen sitä, etten ulvonut kivusta, jätin aamulla alaripsetkin ilman ripsaria, koska olin ihan varma että itken :D En sanonut edes AU! Ihan uskomattoman helppoa oli kestää. Kaikki meni niin hyvin kun vaan voi mennä, ei tullut verta eikä kudosnestettäkään juuri ollenkaan :) Eiköhän me tästä pian parannuta, kuvakin muuttuu kohta vähän enemmän oikean väriseksi, nyt se on pikkasen rusehtava, mutta se katoaa jonkun ajan päästä tässä parantumisen myötä.

Oon kyllä onnistunut möhlimään ton hoidon kanssa jo monen monta kertaa, oon mm. raapassut sitä hiusharjalla ja kun paistoin kanaa, sieltä lennähti joku kuuma rasvapallero suoraan kuvan päälle! Aina kun yrittää olla mahdollisimman varovainen, tapahtuu noinkin tyhmiä pikkujuttuja :D

Mutta vielä ei mitään hätää, yritän hoitaa sitä nyt niin ettei tulis rupea, ja jos se tulee, joudun varmaan sitomaan kädet selän taakse etten revi sitä... Koska mikään ei oo niin ihanaa kun rupien repiminen! HOHOO.

En tiedä kuinka ehdin tässä lähiviikkoina päivittämään kuulumisia, on nimittäin aikamoinen tentti/työrupeama alkamassa. Mutta hyvää kannattaa odottaa... Yeah right!

You lucky, lucky thing!

Onko ihanampaa tapaa aloittaa lauantai, kun makoilla kolme tuntia sängyssä ja heräillä kaikessa rauhassa? Heräsin joskus ysiltä, ja nyt kello on puoli 12, enkä todellakaan aio nousta vielä tuntiin! Miksi kiirehtiä, kun ei oo kiire mihinkään?

Mulla menee tällä hetkellä tosi hyvin. "Kel' onni on, se onnen kätkeköön". Jos joku sattui kattomaan Iholla-ohjelmaa pari päivää sitten, niin siinä oli samanlainen olo tällä yhdellä naisella. Oli muuten eka jakso jonka katoin, ei tuntunu ihan omalta sarjalta ehkä :D Mutta siis tää nainen oli tosi onnellinen, ja sitä hävetti näyttää se muille. Ja mulla on kans samanlainen olo, en kehtaa tuulettaa kun menee hyvin! Miks? On ehkä semmonen olo, että jos jollakin menee huonommin kun mulla, niin se saattaa ärsyttää tai jopa masentaa, jos rupeisin hehkuttamaan omaa hyvää oloani. 

Kävin eilen kampaajalla, jolla oli suuri visio mitä mun hiuksille tehdään. Avainsanalla "Jenni Pääskysaari", eli semmoset liukuvärjätyt raidat! Onhan nää aika kivat, mutta toiselta puolelta tuli vähän liian vaaleeta liukuvärjäystä :D Ei se mitään, korjaillaan jossain vaiheessa vähän vaaleenruskeemmaksi. Mutta kiharoissa ja  ponnarilla hiukset näyttää tosi hyvältä! Ja juurikasvu on nyt hevonkuusessa, sen takia tuli aamupahoinvointia aina peiliin katsoessa. 

Kun pääsin istahtamaan kampaajan tuoliin, niin puhelin soi. Jee, sain töitä! :) Ihan huikeet fiilikset kieltämättä, koska rahaa ei todellakaan ole liikaa tämmöisessä elämäntilanteessa. Ja sille todella olis käyttöä opiskelun ohella. Elän muutenkin yli varojeni, enkä tykkää pyytää vanhemmilta rahaa, joten työnteko sopii oikein hyvin tähän tilanteeseen :) Hihii! Ja kaiken kukkuraksi pääsen tekemään vielä semmoista työtä, joka ei liity tulevaisuuden ammattiini ollenkaan, vaan vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin, koruihin, AAH (En mee mihinkään tehtaalle missä niitä valmistetaan, vaan siis ihan myymälään)! Jotenkin tavallaan helpottavaa tehdä jotain mikä oikeesti kiinnostaa ja on ehkä vähän rennompaa kuin hoitoalan hommat. Ei sillä etteikö hoitoala kiinnostaisi, mutta mukavaa tasapainoa välillä, ettei kaikki liity loppuelämän ajan vaan hoitamiseen!

No ei nyt ehkä sentään...

Ja ens viikon viikonloppuna pääsen rakkaiden mussukoiden kanssa juhlimaan tupareita Tampereelle, en malta odottaa! On kauhee ikävä tyttösiä, joita näkee nykyään ihan liian harvoin :/ Mutta hyvä että edes silloin tällöin kun ei ollenkaan... Olin lukevinani jotain beerbongista facebookissa, kuulostaa lupaavalta :D Meillä on kyllä aina ihan huippua kun nähdään, ollaan niin hulluja <3

Sen jälkeen tarvii oottaa vaan pari päivää, niin lähetään E:n ja meidän vanhempien + tuttavaperheen kanssa Rukalle! En malta odottaa, en oo lautaillut niiiiin pitkään aikaan! Toivottavasti kukaan Antti Autti ei tuu kattomaan kun treenaillaan niitä helppoja rinteitä E:n kanssa, joka pääsee ekaa kertaa laudan päälle tolla reissulla :D Oon varmaan itekkin siellä naama hangessa koko ajan, kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Ja jos se Autti siitä ohi sattuis menemään, niin silloin kyllä olis ihan hyvä ollakki naama hangessa, ettei se näkis kuka ei osaa laskee... Ollaanhan me sentään juteltukin sen kanssa viime Rukan reissulla, Risto Mattilaa unohtamatta ;DD Good times...

Ja Rukan jälkeen tatuointi!

Ääh noniin, nyt loppuu tää hehkutus! Mutta ei oo väärin hehkuttaa silloin kun on jotain hehkutettavaa. Harvoin on lähes kaikki mallillaan, niin sitten pitäis olla nöyränä ja mutista että "no on tässä asioita jotka on huonostikin". Ei onnistu! Huomenna asiat voi olla ihan toisin, mistä sitä tietää onko huomenna kaikki mallillaan.

Jos haluaa nostaa hyvää mieltään, kannattaa vierailla täällä:

http://justlittlethings.net/archive

Kuvat: http://weheartit.com/

"That's the best revenge of all: happiness. Nothing drives people crazier than seeing someone have a good fucking life." - Chuck Palahniuk

Pohojalaanen ei tunne kipua. Ristus.

Täällä vaan istun ja jännitän. 

Enää 40 päivää niin tatuointi on kädessä.

Ja nyt mietin kauheesti sitä, että kestänkö kivun kuin mies, vai nössöilenkö.

Emla, puudutatko käteni jos pelkään?

Oi Emla, Emla! Yhyy... Oon niin nössö.

Toisaalta se kuuluis osaksi mun salaperäistä rituaaliani, joka liittyy koko tatuoinnin ottoon. Emla-geeliä on meinaan ennenkin tullut käytettyä, ah ihania lapsuusmuistoja! Toisaalta haluaisin kestää sen kivun ihan luomuna, mutta toisaalta taas säpsähtelen ja ruikutan varmaan koko ajan jos poikkean tästä alkuperäisestä suunnitelmasta. Vetäydyn neuvottelemaan asiasta vielä itseni kanssa.

Käytiin äsken kattomassa Härmä-elokuva. Se oli ihan hyvä, tulipahan selväksi mitä meirän tienoolla on tapahtunu silloon kun moon ollu vasta piliven reunalla kannustamas Mikko Leppilampea puukkoohipan voittohon! Mä en pidä Leppilammesta, mutta tossa se kieltämättä ensimmäistä kertaa sai vakuutettua, että se ei ookaan ihan turha näyttelijä.

Eikä toi Latekaan nyt mikään ihan pöllömpi ollu...

Pohojammaalla kaikki on niin komiaa

 Elokuvan jälkeen roolisuoritusten ja hurjan tarinan sijaan mietityttämään jäi, 

vilahtiko Laten 8====D yhdessä kohtauksessa.

Jos joku käy kattomassa, kertokaa mulle totuus.

(Mä olen niitä ihmisiä, jotka ei oikein jaksa keskittyä elokuvissa, ja sitten kun jotain tapahtuu, se menee vähän ohi. Kuten tällä tavalla.)

Mutta siis toivottavasti meidän pohjalaisten maine ei nyt koe mitään tappiota tän leffan myötä. 

Mä ainakin lupaan hoitaa oman osuuteni maineen puhdistamisesta, ja jätän jatkossa helavyöstä puukon kotiin. Tästä se lähtöö. Ja oon muutenkin tällä hetkellä istutettuna niin vieraaseen maaperään, ettei mun geenit pääse oikeuksiinsa, kun en voi kirmailla viljapelloilla pakarat paljaana. Jotenkin niin teennäistä tää kaupunkiasuminen.

Ja näin loppuun vielä lisätäkseni, toivottavasti pohjalaiset geenit auttaa myös ton tatuointiin liittyvän kivun pelon kanssa. Ainakin tossa leffassa ne oli aika ok sen asian suhteen että niillä törötti puukko olkapäästä. Ehkä tästä vielä selvitään.

Hyvää yötä, Ristus sentähä.

Kohta sattuu aivan HIRRRRVEEN paljon jajajaja

Heissulivei.

Huomenna on aika viettää Tuparit vol.2 terveydenhoitajilla varustettuna! Ihanaa päästä Terskojen kanssa tuulettumaan (Kuulosti hienolta, tiedän!)! Tekemistä riittää, varsinkin siksi, koska päätin fiksuna friiduna jättää käytännössä kaiken huomiselle. Ainoastaan daim-kakun pohjan jaksoin vaivautua tekemään. Oli kuitenkin paljon tärkeämpää jutella skypessä kaverin kanssa yli tunnin ja jumittaa muutenkin koneella ilman mitään sen ihmeempää päämäärää. No, huomenna se kostautuu kun on niin paljon tehtävää, täytyy siivota ja leipoa loputkin leipomukset, ja muuten vaan panikoida :D Ei vaan, meillä tulee olemaan aivan HIRRRVEEN, HIRRRVEEN hauskaa jos se on musta kiinni ;) Ja veikkaan et tota tullaan hokeen huomenna pariinkin otteeseen, varsinkin yks vieras joka muutenkin keksii lainata tota aina kun vaan tilaisuus sallii :DD Eve on söpö <3

Mutta nyt on hei tapahtunut ihmeitä. Tatuointiaika on varattu 12.4.!!! (2012, oli pakko täsmentää, koska oon semmonen livistäjä et olisin voinu varata sen vaikka 2020) 

Oon kyllä innoissani, toivon että se olis jo ohi, koska pelkään, jännitän, tutisen, tärisen, "iik" ja "jee" samaan aikaan! Olispa se vaan jo ohi... ja sulka kädessä...

Joudun varmaan ottamaan jotain rauhottavia ennen kun meen sinne :D Ainakin jonkun rohkaisuryypyn tai jotain. Tai puudutusgeeliä. Tai puudutuksen kaulasta alaspäin. Ja miks ei vaikka samalla suuhunkin jotain puudutuspistoksia niin mun uikutuksestakaan ei sais mitään selvää, sattuu varmaan puudutuksen läpikin. :D

Lievää kauhua aistittavissa siis. Yleensä sulka kutittelee, mutta tää sulka tuottaa silkkaa kärsimystä. Mutta kyllä sen kestää jos on kerran päättänyt että se vaan on kestettävä!

Ja vielä, ehkä tuhannetta kertaa, tää kuva joka on inspiroinut:

Oivoivoivoivoivoivoivoivoi. sattuu. Mutta tää kuva on samalla jotenkin niin karu mutta silti se on nätti. En haluu semmosta hipsutushuiskumaista sulkaa, vaan tommosen rehellisen sulan. Ei mitään höyhentä. Vaan ihan kunnon sulka. Oon nähnyt niin monta kuvaa "sulkatatuoinnista", ja kaikki ne on näyttänyt ennemminkin siltä, että ne vois laittaa virpomisvitsoihin koristeeksi. SULKA. Sitä ei laiteta koristeeksi. Se on simppeli ja voimakkaampi kuin höyhen. Enkä mä oo mikään höyhen, en oo kevyt enkä hento. Vaan tämmönen. Sulka. Noni. 

Mutta hei ihanaa, nyt alkoi hiihtoloma, joka tuntuu tosi kummalliselta, koska just vasta oli joulu, ja yleensä hiihtolomaan on aika pitkä aika joulusta. Eli siis se meinaa vaan sitä, että kevät on täällä!    

Hiihtoloman ohjelmaan kuuluu pikkusiskon vierailu täällä meillä, Pohjanmaavisiitti, kavereiden kanssa treffailua ja tenttikirjojen haalimista ja tentteihin lukemista. En ees tiedä koska on tenttejä, joten parasta oliskin lukea. Ainakin oon valmistautunut :D

Paita: Vero moda kai. En tiiä. Ja samahan se on mistä se on. 

Rupeen huijaamaan että kaikki vaatteet on Halpa-Hallista tästä eteenpäin.

Kuten taustalta voi huomata, on tuparikuntoon vielä vähän matkaa...

Kellosta oon postaillut joskus nutturapäiväkirjan aikoihin, ja se on Axcentin ja oikein kiva onkin. 

Ranneke alkaa olla vaan jo vähän huonokuntoinen.

Ja hopeisen rannekorun sain joulupukilta, aka äitiltä joululahjaksi :)

Mutta joo, kai sitä pitää ruveta virittäytymään henkisesti juhlatuulelle, että jaksaa huomenna vouhottaa ja touhottaa! Ainakin aihetta olis, koska muuten töhötän täällä vessaharja kädessä vielä silloinkin kun vieraat on jo saapuneet paikalle! Jos olisin ottanut opintolainaa, hankkisin meille huomiseksi siivoojan ja jonkun juhlakoordinaattorin. Joka osais leipoo myös. 

Kuitti.

Tatuointi ei kuse, ei hauku, ei haise.

Huhhei!

Paljon on ehtinyt tapahtua muuton jälkeen. Nettitikku on ollut keskisormi pystyssä meitä kohti, eikä oo päästänyt edes sähköpostia lukemaan. Tänään saatiin vihdoinkin kunnon netti toimimaan! Meidän pitää tehdä koulutehtävä, joka oli mulla enää pientä silausta vaille valmis, ja sen silauksen onnistumiseen tarvin juurikin nettiä. Voin siis saada sen ajoissa valmiiksi, jee.

E tuli töistä kotiin, ja lähettiin ostamaan uutta telkkaria. Tehtiin semmonen diili, että hän saa ostaa telkkarin, ja jos meinaan hommata koiran, niin saan ostaa sen omilla rahoillani. Oikeastaan, mun koirakuume alkaa jo vähän väistyä tatuointikuumeelta. Ja tässä elämäntilanteessa rupesin miettimään, että tatuointi on toki arvokas, mutta koira on arvokkaampi. Tatuointia joutuu ehkä joskus värittämään uudelleen, mutta koiralle joutuu ostamaan ruokaa ja kaikkea ylimääräistä, ruokakippoja, balettipukuja ja vilkkuvälkkykaulapantoja (?). Tatuointia ei tarvi viedä aamulenkille. Tatuointi ei myöskään kuse matolle. Mutta se voi kusta, jos tatuoija ei osaa tehdä sitä oikein. Jos lähtee lomareissulle, tatuoinnin voi ottaa mukaan, eikä sitä tarvi eikä ehkä kannatakaan laittaa lentokoneessa ruumaan, eikä tarvi istua junassa lemmikkivaunussa. Sitä ei myöskään tarvi, eikä oikeastaan edes voi kovin kivuttomasti, jättää hoitoon kenellekään kaverille tai sukulaiselle. Koira kuolee jonakin päivänä ja aiheuttaa surua, mutta tatuointi on ja pysyy, ja kuolee sitten mun mukana. Ihanan uskollinen ystävä siis!

Tässä elämäntilanteessa, tatuointi, valitsen sinut! 

(Simo-työnimen saanut koira tulee sitten myöhemmin...)

Harmi vaan, että yleensä naapurin mummat kiertää tatuoinnit kaukaa, ja pysähtelee silittämään koiria :( Mutta voin kuitenkin yrittää, jos ne tulis vähän silittelemään tatuointia sitten kun se on parantunut.

Ja senpä takia laitoin viestiä kaverin suosittelemalle tatuoijalle, ja lähetin myös kuvan tatuoinnista jonka haluaisin. Siis siitä samasta mitä oon hehkuttanut täällä jo monta monta kertaa. Vapaat ajat meni toukokuulle saakka, mutta peruutusajoista saattaisi löytyä mulle sopiva. Nyt oon vaan päivittäny sähköpostia joka viiden minuutin välein ja ootan et milloin saan varata ajan! Nyt se tosiaan tapahtuu!!!

Can't wait!!!

Tällä hetkellä teen melkoisia siivouksia kotona. Meillä on nimittäin lauantaina tuparit vol.1, ja meinaan leipoa jotain herkkua :) Tosi tooosi kivaa. Oon jotenkin stressannut ihan kauheesti siitä et mitä leivon ja mimmosta boolia tehdään ja kuinka paljon siivoan. Mutta se on ollu semmosta positiivista stressiä, voiko tätä stressiksi edes luokitella? Tämmönen kiva kutina mahassa, joka ennustaa jotain hyvää tapahtuvaksi... Katsotaan kuinka käy ;) Oon jopa tehnyt suunnitelmalistan vihkoon:

Tämä lupaus toteutuu

Paita: H&M

Koru: H&M

Paita: H&M

Paita: Arvatenkin H&M

Nyt yllätän! Paita on Onlyn!

Tähän loppuun haluan vielä lisätä minun ja rakkaan äippäliinini keskustelun

aiheesta tutkimusten ja lähteiden etsiminen ja merkkaaminen:

täyttä skeidaa!!!

täyttä kari vekkaa, eli veri kakkaa!

meleenaa!!!

räkää ja ripulia!

sitähän se ihmisen elämä sisältää mm.

16:50

niin, syömistä ja sontimista

Näiden elämän pääkohtien äärelle on hyvä lopettaa. Hauskaa viikonloppua hanipuppelit! <3

Sulkasato ennen kesää

Olipas ihanan keväinen päivä! Käytiin kävelyllä E:n kanssa, oli kivaa käydä pihalla, ja samalla tehdä vähän sivubisneksiä. Kävin nimittäin varaamassa kirpparilta pöydän! Oli aika kiva sattuma, kun löydettiin sinne kirpparille puolivahingossa. Rupesin samantien penkomaan laatikoita ja kaappeja, ja alkoi pikkuhiljaa tuntua että voisin ilmeisesti laittaa myyntiin lähes kaikki tavarat mitä omistan :D Aattelin nyt ees pari vaatekertaa jättää hyllyyn, koska pelkät sukat jalassa ei vielä oikein tarkene tallustelemaan.

Mutta pian tarkenee!

Koska kesä kolkuttelee jo!!

Käykääpä tarkistamassa, kolkuttaako se jo teidän ovellanne:

www.provinssirock.net

Itse aion varmasti osallistua (jo kuudetta kertaa!) aitojen sisäpuolella tapahtuvaan hulabaloohon!

Justice, ette pääse tälläkään kertaa mua karkuun! Mutta tällä kertaa pidän narikkalapun tallella keikan aikana, koska käsittääkseni en tarvi sitä siellä. Edelleen on selvittämättä, miten 08-vuonna se katosi niin mystisesti :D

Muutenkin alkoi kesättämään aika paljon. Olen vihdoin ja viimein päättänyt, että otan tatuoinnin. Käteen. Ja se tulee olemaan sulka. Monet ottavat tatuoinnin ihan huvin vuoksi, ilman mitään sen kummempia perusteluita, mutta itselläni on siihen niin hyvä selitys, että jopa henkeen ja vereen tatuointeja vastustava äitini ymmärsi tatuoinnin merkityksen itselleni, ja kehotti ottamaan mieluummin sulan kuin linnun! Se on oikeesti aika iso juttu jos äiti hyväksyy sen että voin ottaa tatuoinnin, koska "niitä on vaan linnakundeilla ja merimiehillä". Olisin toki ottanut sen joka tapauksessa, etten mitään lupaa sentään joudu kyselemään enää tässä iässä, mutta sain sentään selitettyä hyvän syyn ottaa sen. Mutta tämä stoori tatuoinnin takana ei kuulu näille sivuille, kerron sen harvoille ja valituille. Eli varmaan avaudun baarissa jokaiselle ja lähetän kaikille sähköpostissa kiertoviestinä. Ja jos ette lähetä sitä viiden sekunnin kuluttua, niin yöllä sänkynne viereen tulee seisomaan Paavo Lipponen, joka sanoo "Pöö".

Mutta tosiaan, nyt seison sanojeni takana, ja aion uskaltaa ottaa tatuoinnin ennen kesää. Ja jos en malta ottaa, niin tulkaa joku amatööritatuoija tekemään se mulle vaikka salaa nukkuessa, koska oon miettinyt sitä jo ihan tarpeeksi.

kuva täältä

todellinen syy miks haluan sulkatatuoinnin... :DD

tää on hieno

                                    

tää on edelleen lemppari

tää on mulla jo

No vitsi vaan, poistatin ton Bellan koska mun pitäis olla sen tilalla.

Hyvää viikon alkua kaikille, paitsi Bellalle <3

Tattoo fever

Heipodeipo!

Mulla on täällä kaksi kovasti tuskastuttavaa huolenaihetta. Ensimmäinen on uudenvuodensuunnitelmat. Ei ole meinaan mitään tietoa mitä kyseisenä ajankohtana tapahtuu, missä ja kenen kanssa! Olis tosi ihanaa jos sais viettää uudenvuoden rakkaiden ja ystävien seurassa jossain privaatissa paikassa, ei missään nimessä baarissa. Oon nyt kaks viimeisintä uuttavuotta viettänyt enemmän ja vähemmän unohtumattomasti baarissa, joten en mitenkään haluaisi nähdä kolmatta floppia peräkanaa. Näitä kahta edeltävä vietettiin Rukalla, mikä olikin sitten parhaista uusistavuosista parhain! :D

Mutta onneksi joulun suunnitelmien pitäisi olla selkeämpiä. Äiti on pitkästä aikaa kotona, eikä joudu töihin, isä ja pikkusisko ovat kotona, ja ensimmäistä kertaa E tulee viettämään joulua meidän perheen kanssa :) Jännittävää! Aion raahata tämän ateistiretkun joulukirkkoon, vaikka se ei olisikaan kivan kuulonen idea. Mutta kuulemma hän tulee sinne, jos se on mulle tärkeää. Ja onhan se. Kirkossa käyminen nyt vaan kuuluu jouluun. Viime vuonna olin kavereiden kanssa joulukirkossa, ja tekstailin siellä E:n kanssa uudella puhelimella. Ne oli lähteny kavereiden kanssa baariin aattona! Vähän erilaiset arvot meillä, hehe...

Tää kuva on vähintään karmiva. Ei oo helppoa olla joulupukin tytär kun isä on aattonakin töissä.

Mutta nyt aiheeseen! TATUOINTIKUUME!! Mä oon nyt miettinyt omasta mielestäni ihan tarpeeksi kauan tatuointia ja sen ottamista, joten tunnen olevani valmis. Ja en todellakaan aio mennä mihin tahansa tatuoijalle, vaan haluan että mun tatuointini on ihan oikeesti laadukkaan näköinen, eikä semmoinen suttuinen tai muuten vaan halvan näköinen. En haluu joutua korjailemaan sitä. Sen pitää näyttää taideteokselta. Vaatimattomia toiveita, mutta kyllähän sitä nyt pitää saada vaatia laatua, jos kerran on loppuelämäkseen ottamassa merkkiä itseensä! Onko kenelläkään tiedossa ketään hyvää tatuoijaa joka osaa tehdä tosi hyvää jälkeä? Pliis, jos tiedätte, niin suositelkaa! :)

kuvat: http://weheartit.com/

Oon kyllä niin valmis ottaa ton ensimmäisen sulan, tai sit tommosen tekstin ranteeseen, mutta toki eri teksti siihen tulis. Haluaisin jo niin kovasti, mutta haluun ensiks löytää kunnon tatuoijan ja semmosen joka osaa pitää huolta musta kun sattuu... :D 

Mutta jonkun noista otan, se on varma! 

Mutta nyt hyvää yötä kultsipallerot, ja pitäkää peukkuja sen puolesta, että voitais saada uusi kämppä! :) Ja että saatais se tieto jo pian, pian räjähdän jos en saa tietää...

Pus <3