En pysty ummistamaan silmiä nukkuakseni. Aina kun käperryn peiton alle, huokaisen syvään, ja yritän ajatella mukavia asioita, jotka liittyy esimerkiksi jouluun tai tulevaan muuttoon. Tästä kaikesta huolimatta en pysty pitämään edes silmiä kiinni. Laittaessani silmät kiinni, näen hämähäkkejä. Isoja vittupäitä, joilla on pitkät harvakseltaan karvaiset jalat, iso muhkea seittiä sylkevä takapuoli, mulkoilevia silmiä jotka näkee kaikkialle, ja iljettävät isot leuat. En ainoastaan vihaa hämähäkkejä. Ne kuvottavat, pelottavat, iljettävät, kauhistuttavat ja tekevät minusta vainoharhaisen.
Katselin juuri Animan Planetilta ohjelmaa nimeltä Monster Bug Wars. Jos teilläkin sattuu olemaan edes orastava araknofobia, suosittelen jättämään väliin. Minä "fiksuna tyttönä" ajattelin, josko saisin hieman lievitettyä pelkoani siedättämällä ja katselemalla noita kahdeksanjalkaisia luonnottomuuksia. Ei, ei auttanut.
Tuossa ohjelmassa kaksi ötökkää ottavat mittaa toisistaan, ja kuinka ollakaan, aina kun joku hämähäkki sai käytännössä ihan mitä tahansa vastaansa, se voitti. Miten kummassa sellaisella ohjelmalla voisin saada muka positiivisia tuloksia aikaan? Harmaita, karvaisia, puuhun maastoutuvia, hyppiviä, hyökkääviä, purevia, vastustajansa myrkyttäviä, pitkäjalkaisia idiootteja kaikki tyyni. Hyissaa.......
Pienenä en pelännyt mitään eläimiä. Otin sammakoita kiinni, hämähäkkejä ja ampiaisia oli tapana pitää lemmikkeinä, metsästin heinäsirkkojakin, uskalsin ottaa perhosen kädelle. Nykyään minä pelkään jopa perhosia! En pysty luottamaan marsua pienempiin eläimiin. Nyt joka kerta kun vähänkin pistän silmiä kiinni, ne mulkoilee suoraan silmiin. Ei oo nukahtaminen helppoa tänään. Nyt vaan suurella jännityksellä odottamaan, kuinka hyvin tuleva kämppämme - ikivanha puutalo, tykkää ottaa hämähäkkejä sisätiloihin (veikkaan että oon siellä koko ajan sanomalehti kourassa).
Mutta uudesta kämpästä puheen ollen, käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasoppari. Nyt se ei ole siis enää pelkkää puhetta, vaan se on ihan mustaa valkoisella! Me muutetaan! Odotan sitä kyllä enemmän kuin innolla, sillä nykyinen asumismuoto ottaa päähän.
Tämä aamu ja eilinen ilta on hyvä esimerkki tapahtumaketjusta, joka voi ottaa juuri tässä asunnossa päähän:
Menin eilen illalla ennen11 nukkumaan, että heräisin varmasti aamulla, sillä aamulla yhdeksältä oli viimeinen tentti tänä syksynä, ja muutenkin viimeinen koulupäivä ennen lomaa. Laitoin vielä varmuudeksi viisi herätystä, sillä en ole perinyt helpon heräämisen taitoa. No, nukahdin semmoiseen puoliuneen, kunnes heräsin taas rynkytykseen ja kiimaiseen ääntelyyn, joka piti minut hereillä, herra tietää kuinka kauan. Ja sen jälkeenkään en heti nukahtanut.
No mutta ei hätää, aamulla kyllä uni maittoi! Heräsin vartin yli yhdeksän - viidestä herätyksestä ja "aikaisesta nukkumaanmenosta" huolimatta. Nousin suhteellisen nopeasti ylös sängystä, kiersin kämpän noin kolmeen kertaan vailla mitään päämäärää hokien paniikissa itseäni koskevia loukkauksia, ja lähdin fillaroimaan kohti koulua yöpaitasillani. Litimärkänä hiestä, pöllähtäneen (ja kuulemma sairaan) näköisenä sain tentin tehtyä ihan ajallaan! Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tämän aamuisen sähellyksen toteutukseen :) Special thanks goes to: neighbours <3
Mutta olen nyt tässä laskenut, että keskimäärin enää 15 sängyn jalkojen nitisyttämisyötä edessä, jos he jatkavat tällä 3/viikko -menetelmäänsä. Ei ihan paha?
Mutta joulua odotellessa, ehkäpä vihdoin voin ottaa ihan iisisti tän nukkumisen kanssa, enkä aseta mitään paineita nukahtamiselle ja heräämiselle. Tosin, joulua vietämme kotonani, puisessa talossa. Hämähäkit.....
Au revoir!
