perjantai 30. joulukuuta 2011

new year, new stuff

Viime yö kului taas kukkuessa. En oo koskaan ennen pelannu Angry Birdsia, mutta viiime yönä pelasin sitä... en tiiä kehtaanko myöntää ees kuinka kauan, mutta KOLME FAKIN TUNTIA! Apua. Onneksi sentään menin siltikin aiemmin nukkumaan kun edellisenä yönä, jolloin sain unta kuuden aikoihin. En oo oikein hyvä nukkumaan.

Mutta tänään oon ollut aika reipas lyhyistä unosista huolimatta! Kävin pankissa (oli pakko pukea kauluspaita päälle, että mut otettais tosissaan...) ja etsiskelemässä uudeksivuodeksi vaatteita. Ja löysinkin aika kivan paidan Hennesiltä.


Löysin myös sormuksen ja korviksia Hennesiltä, sekä Sokokselta huulikiillon ja luomivärin. En oo oikein koskaan jaksanut käyttää huulikiiltoa, joten nyt taitaa olla aika opetella.

Huulikiilto on merkiltään Malu Wilz, ja sävy 20.

Ollaan menossa illalla keilaamaan E:n perheen kanssa, mä vähän luulen että takkiin tulee. Niille siis. Ja jos häviin, niin yleensä mun häviöt on tahallisia, että annan toisten voittaa ettei ne pahoita mieltään. Niin hyvä ihminen minä olen. 
Tai ehkä vaan surkee ihan kaikessa...

Mutta mä jatkan pikku pottuloiden vahtimista, teen perunamuushia ja kalapuikkoja, ja kehittelin jopa ihan omatekoisen kermaviilikastikkeen! Hihheli hei! Ja hyvää uuttavuotta kaikille! :) Jos ootte Tampereen suunnalla liikkeellä, niin ehkä törmäämme!







keskiviikko 28. joulukuuta 2011

"Helsinki on mulkkuparatiisi"

Joulu oli kiva. Sain/saatiin lahjaksi sähkövatkain (JEE, enää ei tarvi vispailla paljain käsin!), Marimekon Kaivo -pussilakanat, rahaa jolle löytyy erittäin paljon käyttöä tällä hetkellä, lahjakortteja, SUKLAATA -kiitos, tätä mä pyysin että ei ollenkaan, niin laskinko oikein, että meille tuli yhteensä 5 pakettia/levyä, hopeinen rannekoru, Skins 2 -boksi, ja sitten meidän porukat lupas ostaa uuden ruokailuryhmän tulevaan asuntoon :) Kiva joulu lahjojenkin puolesta, mutta myös rentoutumisen, joulupukin sylissä istumisen, "rennon ja leikkimielisen" Trivial Pursuitin pelailun, sekä yhdessäolon puolesta.

Mutta. Hehheh. Nyt tapaninpäivänä oltiin juhlimassa, ja aina kun on juhlat, ei kohuiltakaan voida välttyä. Saimme kavereiden kanssa todistaa pienehköä ihmissuhdedraamaa, minkä takia aloimme erään kaverini kanssa hieman kommentoimaan kovaan ääneen näiden henkilöiden toimintatapaa.
Mutta siitä ei sen enempää, vaan pointtina on se, että tuli samalla huomattua selkeä ero paikkakuntien välisessä draamanpurkamistavassa! Pohjanmaalaiset kaverini kertovat asiat paljon suoremmin ja päin naamaa kuin toisaalta kotoisin olevat kaverini. En tiedä johtuuko tämä pohjanmaalaisuudesta vai pelkästään samanlaisten ihmistyyppien kohtaamisesta, mutta nämä tyypit eivät sanojansa kovin tarkasti valitse ja pehmentele. Jos on ollut kuumat treffit jonkun miehen kanssa, ei ketään kiinnosta mitä kahvia tämä mies joi,  ja mitä se kertoo hänestä ihmisenä. En ikinä voisi kuvitella kuulevani mitään muuta ystävieni suusta kuin "Panitteko?"



Täällä Hämeessä on vähän erilainen meininki. Aluksi tutustuessani ihmisiin, jouduin olemaan hieman varuillani, etten järkyttäisi uusia tuttavuuksia ympäriltäni liian töksäyttelevillä sanavalinnoillani, joita en siis pohjanmaalaisena ilmeisesti edes osaa käsitellä. Jos jotain asiaa on, niin se sanotaan, RISTUS! Mutta eräs aito hämäläinen ystäväni sanoi, että täällä kaunistellaan sanoja aika paljon, eivätkä ihmiset vaan tule ja sano suoraan mielipiteitä toisistaan. Ja se on kyllä huomattu, kaikki vaikuttavat täällä niin mukavilta! Eli siis takana saattaa hääriä kauhea juorukerho, mutta itse et ikinä tule niitä haukkuja ja juoruja kuulemaan. Täällä mulkoillaan jos jotain tapahtuu, mutta pahaa ei tulla kuitenkaan sanomaan. Mulkoilu tuntuu kieltämättä ikävältä, mutta edes Hämeen mulkoilijat eivät vie voittoa koko Suomesta.

.


Helsinki. Onko joku teistä mennyt Helsingissä baariin, ja säästynyt mulkoilulta? Niinpä. Uskon, että olen nyt selvittänyt perimmäisen syyn sille, miksi en näe itseäni asumassa Helsingissä. Siksi, koska pitkän, suorapuheisen ja syvällisen pohdinnan jälkeen, Helsinki on mulkkuparatiisi (Tässä tapauksessa mulkku tarkoittaa mulkkaamista/mulkoilua. Toisesta merkityksestä en menisi vannomaan).


Anteeksi tosi hämärä ja päämäärätön postaus. Luulenpa, että mun aivot on korvautuneet suklaalla! 
Ps. Vihaan yleistämistä, eivätkä nämä kommentit oikeasti ole tarkoitettu pahoittamaan kenenkään mieltä tai lokeroimaan sinua mihinkään tiettyyn ihmistyyppiin. Oli vaan pakko päästä tekemään tosta tän päiväsestä keskustelusta lainatusta lausahduksesta otsikko :D Mä todella pidän Helsingistä! Mutta kattokaa nyt ton stadilaisen Draculan tuijotusta. "Näin sut pussailemassa mun exän kanssa." 

Hyvää yötä pikku mulkkikset! <3







perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluuu

Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti! 
Ollaan lähdössä nyt piakkoin E:n kanssa junailemaan kohti joulunviettopaikkaa. E odottaa joulua tosi jännityksellä, koska tää on eka joulu muualla kun kotona. Ja mua myös jännittää sama juttu! Hihii, siitä tulee varmasti kivvaaaaa =)

Mutta tämän biisin myötä jouluiloa joka tupaan!


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Nukkuminen on yliarvostettua. Ja hämähäkit.

En pysty ummistamaan silmiä nukkuakseni. Aina kun käperryn peiton alle, huokaisen syvään, ja yritän ajatella mukavia asioita, jotka liittyy esimerkiksi jouluun tai tulevaan muuttoon. Tästä kaikesta huolimatta en pysty pitämään edes silmiä kiinni. Laittaessani silmät kiinni, näen hämähäkkejä. Isoja vittupäitä, joilla on pitkät harvakseltaan karvaiset jalat, iso muhkea seittiä sylkevä takapuoli, mulkoilevia silmiä jotka näkee kaikkialle, ja iljettävät isot leuat. En ainoastaan vihaa hämähäkkejä. Ne kuvottavat, pelottavat, iljettävät, kauhistuttavat ja tekevät minusta vainoharhaisen. 

Katselin juuri Animan Planetilta ohjelmaa nimeltä Monster Bug Wars. Jos teilläkin sattuu olemaan edes orastava araknofobia, suosittelen jättämään väliin. Minä "fiksuna tyttönä" ajattelin, josko saisin hieman lievitettyä pelkoani siedättämällä ja katselemalla noita kahdeksanjalkaisia luonnottomuuksia. Ei, ei auttanut. 


Tuossa ohjelmassa kaksi ötökkää ottavat mittaa toisistaan, ja kuinka ollakaan, aina kun joku hämähäkki sai käytännössä ihan mitä tahansa vastaansa, se voitti. Miten kummassa sellaisella ohjelmalla voisin saada muka positiivisia tuloksia aikaan? Harmaita, karvaisia, puuhun maastoutuvia, hyppiviä, hyökkääviä, purevia, vastustajansa myrkyttäviä, pitkäjalkaisia idiootteja kaikki tyyni. Hyissaa....... 

Pienenä en pelännyt mitään eläimiä. Otin sammakoita kiinni, hämähäkkejä ja ampiaisia oli tapana pitää lemmikkeinä, metsästin heinäsirkkojakin, uskalsin ottaa perhosen kädelle. Nykyään minä pelkään jopa perhosia! En pysty luottamaan marsua pienempiin eläimiin. Nyt joka kerta kun vähänkin pistän silmiä kiinni, ne mulkoilee suoraan silmiin. Ei oo nukahtaminen helppoa tänään. Nyt vaan suurella jännityksellä odottamaan, kuinka hyvin tuleva kämppämme - ikivanha puutalo, tykkää ottaa hämähäkkejä sisätiloihin (veikkaan että oon siellä koko ajan sanomalehti kourassa). 

Mutta uudesta kämpästä puheen ollen, käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasoppari. Nyt se ei ole siis enää pelkkää puhetta, vaan se on ihan mustaa valkoisella! Me muutetaan! Odotan sitä kyllä enemmän kuin innolla, sillä nykyinen asumismuoto ottaa päähän. 

Tämä aamu ja eilinen ilta on hyvä esimerkki tapahtumaketjusta, joka voi ottaa juuri tässä asunnossa päähän:
Menin eilen illalla ennen11 nukkumaan, että heräisin varmasti aamulla, sillä aamulla yhdeksältä oli viimeinen tentti tänä syksynä, ja muutenkin viimeinen koulupäivä ennen lomaa. Laitoin vielä varmuudeksi viisi herätystä, sillä en ole perinyt helpon heräämisen taitoa. No, nukahdin semmoiseen puoliuneen, kunnes heräsin taas rynkytykseen ja kiimaiseen ääntelyyn, joka piti minut hereillä, herra tietää kuinka kauan. Ja sen jälkeenkään en heti nukahtanut. 
No mutta ei hätää, aamulla kyllä uni maittoi! Heräsin vartin yli yhdeksän - viidestä herätyksestä ja "aikaisesta nukkumaanmenosta" huolimatta. Nousin suhteellisen nopeasti ylös sängystä, kiersin kämpän noin kolmeen kertaan vailla mitään päämäärää hokien paniikissa itseäni koskevia loukkauksia, ja lähdin fillaroimaan kohti koulua yöpaitasillani. Litimärkänä hiestä, pöllähtäneen (ja kuulemma sairaan) näköisenä sain tentin tehtyä ihan ajallaan! Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tämän aamuisen sähellyksen toteutukseen :) Special thanks goes to: neighbours <3


Mutta olen nyt tässä laskenut, että keskimäärin enää 15 sängyn jalkojen nitisyttämisyötä edessä, jos he jatkavat tällä 3/viikko -menetelmäänsä. Ei ihan paha?

Mutta joulua odotellessa, ehkäpä vihdoin voin ottaa ihan iisisti tän nukkumisen kanssa, enkä aseta mitään paineita nukahtamiselle ja heräämiselle. Tosin, joulua vietämme kotonani, puisessa talossa. Hämähäkit.....

Au revoir!







maanantai 19. joulukuuta 2011

TÄTTÄRÄÄ MUUTTO EDESSÄ!

Täällä kirjoittelee yksi aivan hulvattoman onnellinen ihminen! Soittelin tunti sitten eräälle miekkoselle, joka suostui vuokraamaan kämppänsä meille! Me siis tiedettiin tämän kämpän olemassaolosta E:n työkaverin kautta, sillä hän asuu siinä tyttöystävänsä kanssa, ja he ovat nyt muuttamassa tammi/helmikuussa pois. Oltiin yli kuukausi sitten katsomassa sitä kämppää ja oltiin heti ihan rakastuneita, mutta nyt tänään he vasta soittivat vuokraisännälle ja ilmoittivat muuttavansa siitä pois. Ja heti kun sain sen tietooni, soitin tälle vuokraisännälle joka oli hieman hämillään, mutta oli iloinen että ei tarvi ruveta etsimään uusia asukkaita siihen asuntoon. ELI ISO JEE! Joululahjatoiveeni toteutui! :)

Hyvästi kurja ensimmäinen yhteinen kämppä. Näytit enemmän poikamiesboksilta kuin Jennin kotoisalta kodilta. Aikasi on nyt tullut.

Asioita, jotka yhtäkkiä pomppasivat ostoslistalle:

Ainakin sohva menee vaihtoon, ja haluan ehdottomasti nykyisen nahkasohvan tilalle tosi pehmoisen ja neutraalin värisen, joko ruskean, valkoisen tai beigen. Kämpässä värimaailma on juuri tuota luokkaa, joten vihdoinkin saattaa olla, että saan sen näköisen asunnon mistä olen unelmoinutkin! Ei olla edes tämän vuoden jälkeen kehdattu pitää virallisia tupareita, koska ei tää kämppä oo oikein ees näyttämisen arvoinen. Tai ainakaan mä en pidä tätä oikein viehättävänä, eikä kumpikaan meistä oo oikein motivoitunut sisustamaan tai pitämään kämppää siistinä. Esimerkiksi keittiö näyttää siivottunakin sotkuiselta! Tosi masentavaa. Mutta nyt oon ihan älyttömän onnellinen, kun vihdoinkin saadaan muuttaa oman näköiseen kämppään :) Siitä tietenkin postausta sitten kun se on ajankohtaista.
Nyt pitäisi jaksaa vielä pienet loppurutistukset ennen joulua, huomenna ja keskiviikkona on viimeiset tentit! Nyt lukemaan, ja kiitos jo etukäteen ihanille yläkerran naapureille näiden kuukausien äänekkäästä yhteiselosta. Kuukauden kuluttua tekin olette vain yksi muisto muiden joukossa! Ellei tulevat naapurit pistä paremmaksi...



perjantai 16. joulukuuta 2011

Mrs Moustache

Eilen illalla vähän innostuin tilaamaan nelly.com:ista vaatteita, vaikka tällä hetkellä ei olisikaan oikein ylimääräistä rahaa. Mutta perustelin sen sillä (aina löytyy kyllä joku perustelu :D), että en ota kaikkia niistä kuitenkaan, kunhan kokeilen. Ainahan ne saa lähettää takaisin jos ei kiinnosta. 
Lisään niistä kuvia sitten kun se on ajankohtaista, en halua hehkuttaa jos ne ei näytäkään hyvältä.

Tänään pitäisi jaksaa lukea tenttiin, mutta jotenkin kummasti sitä keksii paljon parempaakin tekemistä.

Viiksekäs nainen esittelee teille tämän talven päähineet
 pipo : White Moment
 pipo : Nikita
 karvalakki : Vila
panta : H&M
Kadehtikaa mun karvankasvua.



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

The Grinch needs a puppy

Heips!

Olen viettänyt aika vakavaluontoisen päivän. Koulussa meille tultiin kertomaan vainajan laitosta, saattohoidosta ja näytettiin nuken avulla kuinka vainajan vaatteet vaihdetaan ja laitetaan kaikki kuntoon. Ei siis kovin positiivisesti innostava päivä, mukaanlukien vielä pienehkö koulun loppurutistusstressi ja kummalliset ihmissuhdekiemurat. Huhhuh. Mutta näitäkin päiviä kuuluu olla, että hyvät päivät tuntuisivat erityisen hyviltä! Harmi vaan, että tämän koko syksyn ajan päivät ovat toistaneet itseään, eikä ole tapahtunut mitään jännittävää :/ Kaipaan suurta seikkailua tai edes ihan pikkiriikkisiä yllätyksiä! Jotain pientä kipinää, esim koiran... 

Saisinko sinusta söpön lenkkeilykaverin?

Mutta jotain sytykettä tähän korpunkuivaan ankeaan arkeen on hankittava. Tällä hetkellä minut tekisi maailman onnellisimmaksi muutto uuteen kämppään, lemmikki, pienet ihanat yllätykset tai reissut ja tatuointi. Jos saisin nämä kaikki, niin en kyllä valittaisi ikuisuuksiin :D

Mutta kaikki jahkailee tällä hetkellä koko ajan joulusta. Minulla taas on se jokavuotinen turhautuminen, enkä voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka ostavat joululahjat jo kesän alennusmyynneistä?? Itsellä on lahjojen hankinta aivan täysin vaiheessa muutenkin, enkä aio niitä hankkia edes muille kuin perheenjäsenille. Me sovittiin E:n kanssa, että meidän joulu on tämmönen ällön siirappinen "All I want from Christmas is you". Koska me kumpikaan ei oikeesti tarvita mitään, eikä jakseta ottaa mitään stressiä siitä pakko-ostamisesta. Itseä ainakin ahdistaa suunnattomasti semmoinen, että on pakko täyttää kuusen alus lahjoilla, joita tuskin edes oikeasti tarvii. Ajattelin olla tänä jouluna kyynisen laskelmoiva, ja pyydän pelkkää rahaa ja sähkövatkaimen, enhän minä mitään muuta edes tarvitse. Ja karkit myös lisäsin mustalle listalle, sillä en halua mässäillä ihan suunnattomasti. Ei meillä oikeastaan edes syödä kunnolla jouluruokaakaan, itselleni riittää kinkku ja italiansalaatti.
Tiedetään, tiedetään... Olen Grinch, meissä on jopa hyvin paljon ulkoisia yhtäläisyyksiä, esim keltaiset silmät ja suunnaton vihreä karvoitus! Mutta en sentään halua varastaa muilta joulua, olen vaan kyllästynyt siihen, että rakkaus on mitattavissa lahjapakettien sisällöllä, eikä vilpittömällä yhdessäololla ja rentoutumisella. Tuntuu, että minun jouluni ovat aina olleet niin stressaavia, vaikka perimmäinen tarkoitus on rauhoittua ja rentoutua. Älkää kaupallisen joulun kannattajat siis huolehtiko, en ole aikeissa varastaa pikkupikku pakettejanne ja joulukoristeitanne, vaan toivoisin vaan lepoa ja rauhaa. Itselläni ei ole minkäänlaisia koristeita, enkä aio leipoa pipareita, olenko ihan paha ihminen?

Noh, kaikesta huolimatta toivon, että teillä ei kenelläkään keitä yli jouluhössötyksen kanssa, vaan osaatte nauttia joulun kiireettömyydestä ja tunnelmasta.

Ja siis jos joku oikeesti haluu mulle jotain ostaa lahjaksi, niin ostakaa koiranruokaa, että mun on pakko ostaa se koira... Koska onhan oikeella Grinchilläkin!






tiistai 13. joulukuuta 2011

Tattoo fever

Heipodeipo!

Mulla on täällä kaksi kovasti tuskastuttavaa huolenaihetta. Ensimmäinen on uudenvuodensuunnitelmat. Ei ole meinaan mitään tietoa mitä kyseisenä ajankohtana tapahtuu, missä ja kenen kanssa! Olis tosi ihanaa jos sais viettää uudenvuoden rakkaiden ja ystävien seurassa jossain privaatissa paikassa, ei missään nimessä baarissa. Oon nyt kaks viimeisintä uuttavuotta viettänyt enemmän ja vähemmän unohtumattomasti baarissa, joten en mitenkään haluaisi nähdä kolmatta floppia peräkanaa. Näitä kahta edeltävä vietettiin Rukalla, mikä olikin sitten parhaista uusistavuosista parhain! :D

Mutta onneksi joulun suunnitelmien pitäisi olla selkeämpiä. Äiti on pitkästä aikaa kotona, eikä joudu töihin, isä ja pikkusisko ovat kotona, ja ensimmäistä kertaa E tulee viettämään joulua meidän perheen kanssa :) Jännittävää! Aion raahata tämän ateistiretkun joulukirkkoon, vaikka se ei olisikaan kivan kuulonen idea. Mutta kuulemma hän tulee sinne, jos se on mulle tärkeää. Ja onhan se. Kirkossa käyminen nyt vaan kuuluu jouluun. Viime vuonna olin kavereiden kanssa joulukirkossa, ja tekstailin siellä E:n kanssa uudella puhelimella. Ne oli lähteny kavereiden kanssa baariin aattona! Vähän erilaiset arvot meillä, hehe...
Tää kuva on vähintään karmiva. Ei oo helppoa olla joulupukin tytär kun isä on aattonakin töissä.

Mutta nyt aiheeseen! TATUOINTIKUUME!! Mä oon nyt miettinyt omasta mielestäni ihan tarpeeksi kauan tatuointia ja sen ottamista, joten tunnen olevani valmis. Ja en todellakaan aio mennä mihin tahansa tatuoijalle, vaan haluan että mun tatuointini on ihan oikeesti laadukkaan näköinen, eikä semmoinen suttuinen tai muuten vaan halvan näköinen. En haluu joutua korjailemaan sitä. Sen pitää näyttää taideteokselta. Vaatimattomia toiveita, mutta kyllähän sitä nyt pitää saada vaatia laatua, jos kerran on loppuelämäkseen ottamassa merkkiä itseensä! Onko kenelläkään tiedossa ketään hyvää tatuoijaa joka osaa tehdä tosi hyvää jälkeä? Pliis, jos tiedätte, niin suositelkaa! :)



Oon kyllä niin valmis ottaa ton ensimmäisen sulan, tai sit tommosen tekstin ranteeseen, mutta toki eri teksti siihen tulis. Haluaisin jo niin kovasti, mutta haluun ensiks löytää kunnon tatuoijan ja semmosen joka osaa pitää huolta musta kun sattuu... :D 
Mutta jonkun noista otan, se on varma! 

Mutta nyt hyvää yötä kultsipallerot, ja pitäkää peukkuja sen puolesta, että voitais saada uusi kämppä! :) Ja että saatais se tieto jo pian, pian räjähdän jos en saa tietää...
Pus <3












lauantai 10. joulukuuta 2011

Voi oispas tullut kesä nyt talven keskelleee...

Heips kaikille!

Olipa hauska eilinen. Oltiin Lotan ja Heinin kanssa siellä Chisun keikalla, ja väkeä oli ihan yllättävän paljon. Itse artisti ei jostain syystä ole saanut laulettua tietä sydämeeni, mutta ihan kivan keikan hän kuitenkin veti. Biiseistä osa oli hieman hämärän peitossa, mutta kyllä ne oppi siinä samalla. Petyin kyllä ihan tajuttomasti siitä syystä, että hänen pukeutumisensa oli arkisempaa kuin mitä itse laittaisin edes kouluun tai kaupungille! Eikös Chisu ole tituleerattu vuoden 2011 pukeutujaksi? (Ainakin Ellen mukaan!) Ilmeisesti tämän tittelin myötä ei enää tarvi edes yrittää laittautua, koska palkinto on voitettu jo, tai eilen oli jostain syystä huono vaatepäivä. Naisena kyllä ymmärrän varsin hyvin, ettei joka päivä  kiinnosta pukeutua järkevästi. Mutta iteltä se ehkä vei vähän fiiliksiä, kun odotin ehkä eniten just sen tyylin näkemistä, en niinkään musan kuulemista.

Onneksi sentään kaksi ihmistä jaksoi pukeutua ja näyttää kunnon Kisuilta

Aamulla suustani pääsi masentuneita voihkaisuja, sillä ulkona satoi tosi märkää räntää, joka sulatti lumet melkein kokonaan pois. Nyt siellä on enää semmoista vetistä lumilöllöä joka puolella, ja ens viikolla nekin vähät on varmana kadonneet. Silloin kun on talvi, pitää olla lunta, eikä tulla tämmöstä typerää on-off -talvea, joka ensiksi saa kohotettua mielen ihan sikakorkeelle kun sitä lunta tulee paljon, ja sitten ne sulaa yhessä yössä pois. Haluisin niin kovasti päästä lautailemaan, että ihan surettaa kun joutuu katseleen näitä vaihtelevia sääolosuhteita.




Mutta onneksi satuin löytämään alennuksesta hienon Blendin untuvatakin, joka on juuri sen värinen mitä olin suunnitellutkin hankkivani! Tykkään erityisesti siitä, että takin alla ei ole pakko käyttää tuhatta villatakkia/hupparia ym. toppauksia, sillä se pitää aika hyvin lämpimänä vähän vähemmälläkin toppaamisella. Olen aiemmin aina sinnitellyt syystakilla koko talven, joten olin ihan hämmentynyt, kun en enää joutunutkaan laittamaan toppi-pitkähihainen-villatakki-villatakki-villatakki -yhdistelmää alle :D

 Olen älyttömän huono ostelemaan talvivaatteita ja erityisesti talvikenkiä. Vihaan talvikenkiä. Ja kaikkea toppa-alkuista. Löysin hetki sitten pitkän etsinnän ja hampaiden kiristelyn jälkeen mustat saappaat, joita periaatteessa vihaan. En edes halua laittaa kuvaa niistä, niissä on pari hopeaa solkea ja pieni korko. Mutta ostin ne todellakin täysin pakon edestä, sillä meinaan joka kerta kaatua tasapohjaisilla ruskeilla syyssaappaillani tässä säässä. Olispa vaan jo kesä, niin vois kulkea vaikka paljain varpain...

Sitä odotellessa...





Olispa kesä <3

Ps. tosi kiva kirjoittaa sängyssä tätä postausta, kun poikaystävä nukkuu vieressä ja painelee näppäimiä, jo kerran on julkaissut keskeneräisenkin tekstin kyynärpäällään :D 
Pusuja kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Tittidii mikä päivä

Kaunista lumisadepäivää kaikille!

Viime yö oli kyllä ihan perseestä. Ne ketkä nutturapäiväkirjan kautta saivat kuulla rakkaista naapureistamme, tietävät jo valmiiksi mistä puhun. He ovat hieman meluisia. Hiippailin villasukat jalassa viemään pientä palautetta. 
Yleensä en oo siis mikään hermoheikko, toisin kun kirjeestä voisi päätellä. Eilinen oli vaan liikaa. Oli pakko ottaa kuva tosta kirjeestä, että voin näyttää poikaystävälle mitä menin lähettämään hänen nukkuessaan :D Onneksi edes toinen meistä vetelee hirsiä ilman häiriöitä...

Mutta aamulla olinkin jo unohtanut kaunani. Sain jopa luettua tiistain perusravitsemuksen tenttiin pari tuntia. Otin muutamia kuvia aamustani, joka onnistui yöhön nähden ihan hyvin. 




Paita ja valkoinen toppi H&M
Farkkulegginssit Vero Moda
Villasukat self made!
Vessanpönttö kuvausrekvisiittaa

Ja nyt mulla alkaakin vasta kunnon pukuprobleema, sillä ollaan menossa Chisun keikalle illalla, enkä tiedä mitä laittaisin päälle! Isä osti minulle mustan Vero Modan yksiolkaimisen mekon, vaikka en sitä pyytänytkään :D Kiva käydä kotona, kun saa lahjuksia. Mutta suurin ongelma: kukilla vai ilman? Kukat ovat napattu Ginasta ostetusta hiuspannasta, jota ei oikein pystynyt käyttämään normaaliolosuhteissa, niin leikkasin kukat irti. Kukilla vai blingbling -koruilla? Toki pikkujouluaikaan kukat on ehkä vähän turhan kesäisiä...


Jos joku mielipiteen omaava lukee tätä, niin pliis, kerro ihmeessä oletko kukkien vai korujen kannalla :)

Hyvää perjantaita kaikille! Muistakaan pukeutua kunnolla pihalle! ;)

Lumikorkkareita ja villasukkia

Aah ihanaa kirjoittaa blogia pitkästä aikaa! Tämä on siis jatkoa blogille Nutturapäiväkirja, mikäli joku teistä on sattunut aiemmin kyseistä tekelettä selailemaan. Kiitos kaikille entisen blogini lukijoille, toivottavasti jatkatte kuulumisieni päivittelyä tätä kautta :) Poistin koko roskan, sillä tuntui siltä, että tarvin tällä hetkellä enemmän jotain muuta kuin avautumista nettiin. Siispä päätin aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin tänään osittain ainakin melko aktiivinen. Kudoin villasukat valmiiksi, sillä varpaita alkoi paleltaa jo kuukausi sitten. Tosin sukat valmistuivat kahdessa päivässä, joten sen puoleen ei ollut suurempi operaatio, yleensä vaan toisen sukan aloittaminen tekee tiukkaa. Ties kuinka monta paria mulla onkaan kaapeissa parittomia villasukkia, joiden parit ei koskaan valmistuneet... :D
Oli pakko ostaa värikästä lankaa, ettei kaikki tähän vuodenaikaan olisi niin synkkää! Jos jollakin olisi kiinnostusta villasukkia, lapasia, tuubikaulaliinoja tai jotain pientä piiperrystä kohtaan, niin olen käytettävissänne! (Pakko mainostaa, että oon lapasten tekemisessä melko voittamaton, mummi on ollut mun mestarini ja senseini!) Mä tarvin ainoastaan käden/jalan mitat ja väritoiveen, hinnasta voidaan keskustella jos löydän hyvän langan omasta takaa, ja jos hommaat omat langat, hinta tietenkin on pienempi :) En veloita tietenkään mitään suuria summia, nälkäpalkalla vaan! Lauantaina satoi ensilumi maahan, ja kuinka ollakaan, kenkävalintakin osui täysin nappiin!
Tänään jatkoi tupruttaminen, ja päätin pysyä sisätiloissa katselemassa kun ulkona satoi kämmenen kokoisia hiutaleita.
Hyviä tulevia lumimyrskypäiviä, toivottavasti täällä on huomenna ihan Siperiameininki, niinkun säätiedotus lupaili!!!

PS. Voit seurata blogiani Bloglovin'in kautta:
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3266416/from-love-to-life?claim=cbcgrfw9bm3">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>