perjantai 27. tammikuuta 2012

Nykyajan murheita

Voi pyhä sylvi sentään. Perjantai 13. tuli kaks viikkoa myöhässä. No okei, tää oli aika kesy epäonninen ketjureaktio, mutta silti pisti harmittamaan! Lähdin töistä ja menin kotiovelle. Siinä sitten hetken laukkua pengottuani iski paniikki; avaimia ei löydy mistään. No eipä siinä mitään, E pääsisi töistä kohta, niin hetken odoteltuani pääsisin sisälle. Ai niin, E:n työt loppuikin vasta kolmen tunnin päästä. Seuraava hyvä idea oli viedä itseni kahville ja näyteikkunashoppailemaan. No kappas, lompakko kotona (niin, näyteikkunashoppailu yleensä on loppujen lopuksi sitä "näyteikkuna"shoppailua). Soitin koulukaveria kaupungille, ja puhelin alkoi uikuttaa akun loppumista :) Ilman avaimia, ilman lompakkoa, ilman puhelinta. JES! Sain kännykän viimeisillä voimilla soitettua Ennille, joka pelasti mut, kun sain mennä niille odottelemaan E:n kotiutumista. Kiitos vielä hyvästä huolenpidosta ja karkeista! <3 Ja luojan kiitos avaimet löytyi lipaston päältä, eikä tarvinnut lähteä etsimään niitä ympäri kaupunkia!

Avain, miksi menet aina hukkaan! Etkä mahdu edes laukkuun!
!


Kai näin oli tapahduttava vielä hetki ennen muuttoa :D Meidän kämppä on nyt tosi muuttovalmiin näköinen, nukutaan täällä romukasojen keskellä. En kyllä näe mitään muutosta normaaliin, tämmöseltä täällä on ennenkin näyttänyt. 

Tuli tuosta tämänpäiväisestä mieleen viime keväänä tapahtunut tosi outo tapahtumasarja. Lähettiin kaupungille, mä olin menossa optikolle ja E jäi odottamaan parkkikselle, jonka jälkeen oltiin menossa kauppaan. Jätin luottavaisesti kännykän kotiin, koska ei mua oikeesti kukaan niin usein kaipaa että tarvisin yhden kauppareissun aikana kännykkää. Pääsin optikolta, ja menin parkkipaikalle. Autolle tullessani huomasin sen olevan tyhjä! Olin tosi hämmentynyt, koska E:n piti olla odottamassa siellä. Sitten aattelin että oliko hän lähtenyt jo kauppaan ilman mua, ja laittanu esim viestin ja olettanu et mulla on kännykkä matkassa. No eipä vaan ollut! Lähin kauppaan, ja kattelin kaikki paikat läpi. Ei näkynyt. Sitten mun oli vaan pakko juosta kotiin vajaa puoli kilsaa, ja kännykkään katsoessani, siellä oli kolme puhelua ja kaks viestiä, eikä mikään niistä ollut E:ltä :DD Mikä oli tämän koko postauksen opetus? ÄLÄ IKINÄ JÄTÄ MITÄÄN KOTIIN. (E oli muuten varaamassa parturiaikaa itelleen kun luuli mulla kestävän vielä pitempään siellä optikolla... Onneks sentään löytyi :D )

Nyt muuton jälkeen täytyy sitten varautua siihen, että joudutaan elelemään KAKSI viikkoa ilman nettiä! Kauhulla odottaen. Netti alkaa toimimaan vasta sitten jonkun ajan päästä, onneksi saadaan kai lainalle nettitikku, mutta se on ihan älyttömän hidas, ja hidas kone saa mut raivon partaalle. Onneks sentään telkkari toimii. Mitä voi tehdä ilman nettiä muuta kun katsella telkkaa? Tehdä käpylehmiä? Lukea Kalevalaa? Pyöritellä kepillä semmosta puista vannetta kadulla? Apua. Täytyy kysellä vanhuksilta että mitä ennen internettiä ollaan tavattu tehdä. Mä meinaan en tiedä mitään vastaavaa viihdykettä, sillä koko netitön aikakausi jonka oon elänyt, on kulunut barbeilla ja belville-legoilla leikkiessä. Vois soittaa äitille, että tuovat huomenna mulle vanhat lelut mukana, samalla kun tulevat auttamaan muutossa :D No hehheh. Ehkä oon jo niin iso tyttö, etten leiki enää barbeilla. Leikin bratzeilla.

Pirkka.fi tarjoaa hyviä ideoita kaikille, jotka eivät pääse nettiin:

Kiva soutuleikki
Hilpeistä leikeistä hilpein pumppuleikki
Joku mummon päälle hyökkäämis -leikki
Antoisia nettivapaita hetkiä kaikille!



4 kommenttia: