Akkojen murheita

Miehet huomio!!! Teitä ei kiinnosta tämä teksti. Oikeesti. Joudutte polttamaan silmänne jos luette.

Uskokaa, ihan tosi.

Mä perustin blogin, että voin kertoa semmoisista asioista, jotka on sillä hetkellä ajankohtaisia mun elämässäni, ja jotka saa mut hyvälle tuulelle. Haluan kirjoittaa hyväntuulista tekstiä, joka sais ihmiset ees vähän hymähtämään, edes joskus. Ikävä kyllä tällä hetkellä mulla on erittäin vähän semmosia asioita, jotka oikeesti olis mainitsemisen arvoisia, koska mähän käyn vaan koulua, tuun kotiin ja syön. Ja tuskin teitä kiinnostaa tietää aina mitä oon syönyt ja mitä juonut. (Tänään söin muuten tortillalasagnea, NJAMSKIS!)

Mutta. Ikävä kyllä on yksi aihe mistä kirjoittaa, enkä oo kovin ylpeä tästä. Ja oikeestaan oon aika surullinen, koska ei oo mitään muuta kirjoitettavaa kun tää aihe. Mutta koska suuri osa tän blogin lukijoista on naisia, luulen, että tää aihe ei oo mikään tabu, eikä aiheuta ihan älyttömästi pahennusta. Jos joku kokee olevansa jotenkin herkkämielinen, eikä osaa vitsailla ronskisti, kannattaa ehkä mennä lukemaan jotain toista postausta, tää on vähän mauton.

Mutta tosiaan. Oon joulun jälkeen miettinyt jo ties kuinka kauan, että pitäis varata aika gynelle. Oon vaan siirtänyt ja siirtänyt sen varaamista, mutta nyt päätin hoitaa asian pois alta (kirjoitin ensin että nostaa asian pöydälle, mutta tää viittas ehkä vähän liikaa, nojoo...). Ollaan lähdössä Rukallekin parin viikon päästä, niin halusin sen hoidettua mahdollisimman nopeasti pois alta. 

Menin sit katteleen vapaita aikoja netissä, ja kaikki muut ajat oli varattu pitkälle pitkälle, sinne meidän reissun jälkeiselle ajalle ja myös sen aikana oli muutama vapaa aika. Huomasin, että huomenna on yksi ainoa vapaa aika. Siinä oli pakko olla jokin vikana, koska miksi muuten se aika olisi ollut ainoa vapaa pitkiin aikoihin. Katsoin lääkärin nimen. Joo'o. MIES.

No asiaa sen enempää miettimättä, päätin varata ajan. Mutta jälkeenpäin mieleen tulvahti kysymyksiä, jotka olivat ihan kauhistuttavia, jotka jaoin kavereiden kanssa, joiden takia meinasin lirauttaa lusikallisen jos toisen housuun, ja nyt en tiedä todellakaan, miten pidän pokan huomisella vastaanotolla.

Suuria ajatuksia aihealueen tiimoilta heräsi aika paljon:"Onko pettämistä, jos menee toisen miehen räplättäväksi?" "Mitä jos se on joku kauhee pervo!" "Ei kai se oikeesti laita sormiaan... sinne." "Mä en tiedä haluunko että meet ollenkaan." 

Yleensä tommosissa fyysisesti latautuneissa hetkissä ollaan tunnettu jo vähän pitempään, tai joissain tapauksissa ollaan juotu parit drinksut ja juteltu mukavia ja sitten siitä jatkettu iltaa yhdessä. Mutta tää mun huomisen deitti on niitä ns. "nopean toiminnan miehiä", jotka huutaa nimeltä, vie huoneeseensa, käskee ottamaan housut pois ja sen enempää kyselemättä ryhtyy räpellyshommiin. Tämän asian tiimoilta sain loistoehdotuksen: "Ota sinne pullo viiniä, ja ehdota et jos voisitte tutustua hetken toisiinne ennen varsinaista toimenpidettä!"

Niin hyvä idea, jopa toteutettava.

INDEED!

No, se siitä kauhistelusta :D Ja siis kunnioitan kyllä hurjan paljon miesgynekologeja, koska oikeesti kuka mies jaksais tosissaan kuunnella sitä kun naiset tulee päivästä toiseen avautumaan menkoistaan ja henkilökohtaisesta elämästään, eikä mistään miesten jutuista. Oikeestaan aika surullista :( Voisin viedä sille jonkun viinipullon lohdutukseksi, koska aika hämmentävän ammatin on mennyt valitsemaan. En mäkään jaksais kuunnella mitään jätkien inttijuttuja päivästä toiseen, ihan täysin verrattavissa menkkakeskusteluihin. 

Tähän loppuun vielä todella hämmentävä ja kauhistuttava tositarina, jonka siivittämänä on mukavaa painua yöpuulle.

Tasan vuosi sitten kun kävin vastaavalla tohtorilla viime kerralla, munasarjoistani tutkittiin ultraäänellä, onko niissä muutoksia. No, ei siinä mitään, kaikki oli kunnossa ja sain ultrakuvat mukaani. Se oli semmoinen saman näköinen musta filmikuva kun sikiön ultrassakin. 

Menin sitten viikon päästä reippain mielin Kelaan viemään jotain lappua palautettavaksi. Ojensin lapun Kelan rouvalle, ja lapun välistä sujahti hänen työpöydälleen kuva rakkaista munasarjoistani :---) Siinä sitten ihastelimme, kuinka kivalta ne näyttävätkään. 

Okei toi loppu oli valetta. Juoksin ulos enkä katsonut taakseni.

Hyvää yötä ja anteeksi. Jatkossa jotain muuta.

Kinuskia villasukassa

E:llä oli perjantaina synttärit, joten aattelin olla hyvä tyttöystävä.

Toi Karhu tuolla takana ei oikeesti liity lahjaan, mutta voitte vaikka kuvitella että se liittyis! Pisteet nousee :D

Ostin kortin ilman mitään taka-ajatuksia, vaikka tätä katsellessa niiltä "taka-ajatuksilta" ei voikaan oikein välttyä.

Lahja sisältää aika paljon insidejuttuja, kuten herkkumunkki joka menee suoraan insideen, samoin lakupötköt meni oikeestaan heti insideen. Kortin sisältökin oli inside, mutta ei ihan kirjaimellisesti samalla tavalla kuin noi muut.

Nyt tänään on kahvittelupäivä. Pidätte mua varmaan ihan kauheena ihmisenä, jonka pitäis välittömästi pakata laukkunsa ja valaa jalkansa sementtiin ja hypätä järveen. En nimittäin kauheesti pidä kakuista. Kaikki mahdolliset herkut menee, mutta kakku ei oo kauheen hyvää. Tein silti b'day boyn toiveen mukaisen kakun.

Kinuskikuorrutus on pikkasen epätasainen, mutta tuskin se makuun vaikuttaa. 

Ja mitä olis kakku ilman karkkikoristeita. Onhan se hyvä että tekijäkin voi siitä ees jonkun osan syödä, kuorrutuksen ja karkit :D

Tossa tuli myös käytyä hämärän rajamailla. Tunsin, että villasukan pohjaan oli jäänyt jotain. Katoin että mitä siellä oli, ja siellä oli lattialle tipahtanutta kinuskia. Siinä hetken olin oikeesti aika syvällä, koska mietin, että oonko ihan ihmishirviö jos syön sen sieltä... Onneks palasin takasin maan pinnalle ja heitin sukat pesuun, näin alas sitä voi joskus vajota :DD Tuli vaan pieni epätoivo, kun olin ehtinyt jo kaapimaan kattilan tyhjäksi, ja enkä viittinyt sormellakaan vetästä tosta kakun päältä. 

Toi kakku on muuten aika ruma. Tai siis oikeestaan sehän on ihan tosi ruma. Onneks kaikki nykyään hehkuttaa kuinka sisäinen kauneus on tärkeintä. Toivotaan että toi kakku on hyvä seuramies, että se omalla persoonallaan kompensoi ulkonäkönsä puutteita.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Ps. Tiistaina työhaastattelu, vaan enpä kerro minne ;--) Jihihii!

Wazzup summer!

Voi jessus, mä ehdin just kirjottaa pitkän avautumisen tähän, ja sit painoin ruksia :D Kunnon arkipäivän sankari.

Mutta tän pienehkön hiljaiselon selitän koulujutuilla ja tentteihin valmistautumisella. En oikeesti oo näin reipas, mutta pitää mennä uusimaan anatomian kolmosmoduuli, jonka stressipäissäni päätin syksyllä ottaa hylättynä ulos. "Ehkä ihan hyvä idea levätä hetki, keväällä jaksaa lukee kun aurinkokin paistaa ja on muutenkin parempi mieli." Vissiin sitten nii :D 

Mutta nyt oikeesti on parempi mieli. Koska nyt on kesä! Koska vuodessahan on tosiaan kaks vuodenaikaa, kesä ja talvi, ja nyt talvi näyttäis kovasti olevan ohi, joten kesä!!! YESSS!

Kesän merkkejä löytyy nyt niin monia, että sen on pakko olla ihan nurkan takana. Joku ukkeli pyöräili vastaan shortsit jalassa, ja melkein lensi turvalleen sohjoon. Onneks kesä olis kuivannut sen minkä kasteleekin, eikä se mies kaatunut. Mutta mun kengät sen sijaan oli vähän märähköt. Talvikengillä tuli heitettyä vesilintua, enkä koske niihin enää pitkällä kepilläkään. Kesä, here we come!
(Nää kuvat oli ihan pakko laittaa isoina, vaikka ne ei ihan ehkä sovi. Mutta ei se oo niin justiinsa.)

Ihan selkee kesä jo!

Älkää katsoko lumipenkkaa, vaan aurinkoa! KESÄ!

Okei no pihassa ei ehkä ollut ihan täysin kesä. Mutta kesäkengät tuo sen fiiliksen lumenkin sekaan!

Märät KESÄkengät Seppälästä

Angstisukat Monkista. Ei ihan kuvastanut kyllä päivän fiilistä, varsinkaan enkun tunnin hepulikohtausta :D

Ostin myös vähän vähemmän kesäkengät HM:ltä, josko näillä pysyisi lumi ja vesi kengän ulkopuolella.

Mahtavinta silti kesässä ja keväässä on ikkunat. Meidänkin ikkunasta ei huomannut aiemmin tota sotkua, mutta aurinko paljasti siinä nyt lukevan "TUOKAA KALJAA". 

Jos joku ei näistä kevät/kesätsemppauksista huolimatta oo nyt päässyt vielä kevättunnelmiin, ei tarvi kun avata youtube ja kuunnella tiettyä musiikkia.

                                           

Kevään merkki on myös se, kun E hukkasi lompakkonsa, ja oon nyt pari viikkoa toiminut maksumiehenä. Tänään tuli viesti: "Lompakko löytyi työpaikan parkkipaikalta!" Se oli tippunut sinne, hautautunut lumeen, ja nyt kun lumet suli, se paljastui sieltä :D KESÄ, YESSSSSSSSS!!!!!!!!!!

Ollaan lähdössä Rukalle pääsiäiseksi, toivottavasti saadaan nauttia siellä kuitenkin laskettelusta ihan normaalisti, vaikka vähän sulaneemmissa olosuhteissa. Ja voihan siellä rinteessäkin ottaa vähän väriä, jos jättäis toppatakin mökkiin ja pistäis bikinit päälle! Mikä jottei.

Nyt lukemaan anatomiaa intoa puhkuen, juuri niin kuin syksyllä ajattelinkin =) Hiphei!

Pohojalaanen ei tunne kipua. Ristus.

Täällä vaan istun ja jännitän. 

Enää 40 päivää niin tatuointi on kädessä.

Ja nyt mietin kauheesti sitä, että kestänkö kivun kuin mies, vai nössöilenkö.

Emla, puudutatko käteni jos pelkään?

Oi Emla, Emla! Yhyy... Oon niin nössö.

Toisaalta se kuuluis osaksi mun salaperäistä rituaaliani, joka liittyy koko tatuoinnin ottoon. Emla-geeliä on meinaan ennenkin tullut käytettyä, ah ihania lapsuusmuistoja! Toisaalta haluaisin kestää sen kivun ihan luomuna, mutta toisaalta taas säpsähtelen ja ruikutan varmaan koko ajan jos poikkean tästä alkuperäisestä suunnitelmasta. Vetäydyn neuvottelemaan asiasta vielä itseni kanssa.

Käytiin äsken kattomassa Härmä-elokuva. Se oli ihan hyvä, tulipahan selväksi mitä meirän tienoolla on tapahtunu silloon kun moon ollu vasta piliven reunalla kannustamas Mikko Leppilampea puukkoohipan voittohon! Mä en pidä Leppilammesta, mutta tossa se kieltämättä ensimmäistä kertaa sai vakuutettua, että se ei ookaan ihan turha näyttelijä.

Eikä toi Latekaan nyt mikään ihan pöllömpi ollu...

Pohojammaalla kaikki on niin komiaa

 Elokuvan jälkeen roolisuoritusten ja hurjan tarinan sijaan mietityttämään jäi, 

vilahtiko Laten 8====D yhdessä kohtauksessa.

Jos joku käy kattomassa, kertokaa mulle totuus.

(Mä olen niitä ihmisiä, jotka ei oikein jaksa keskittyä elokuvissa, ja sitten kun jotain tapahtuu, se menee vähän ohi. Kuten tällä tavalla.)

Mutta siis toivottavasti meidän pohjalaisten maine ei nyt koe mitään tappiota tän leffan myötä. 

Mä ainakin lupaan hoitaa oman osuuteni maineen puhdistamisesta, ja jätän jatkossa helavyöstä puukon kotiin. Tästä se lähtöö. Ja oon muutenkin tällä hetkellä istutettuna niin vieraaseen maaperään, ettei mun geenit pääse oikeuksiinsa, kun en voi kirmailla viljapelloilla pakarat paljaana. Jotenkin niin teennäistä tää kaupunkiasuminen.

Ja näin loppuun vielä lisätäkseni, toivottavasti pohjalaiset geenit auttaa myös ton tatuointiin liittyvän kivun pelon kanssa. Ainakin tossa leffassa ne oli aika ok sen asian suhteen että niillä törötti puukko olkapäästä. Ehkä tästä vielä selvitään.

Hyvää yötä, Ristus sentähä.

Tärkeä hiihtolomakooste

Heipsuli hei!

Kakkostuparit tuli vietettyä, ja hiihtoloman aloitus tuli suoritettua oikein mallikkaasti! Ruoka, juoma, ja erityisesti seura oli oikein hyvää ;)

Pusipusiii <3

Seuraavana päivänä sain pikkusiskon kylään, ja olin kyllä ihan freesinä asemalla vastassa! Meillä oli kyllä oikein hauskaa, ja jumitettiin riemurasian sivuilla kattelemassa videoita. Täytyy kyllä myöntää, että sunnuntain ehdoton ykkösvideo oli tämä:

Katso video hieman pullerosta oravasta!

Mentiin sitten junalla Pohojam maalle maanantaina kun ei keksitty mitään tekemistä, ja katottiin koko junamatka Madventuresia. Ja tehdään tästä postauksesta nyt tämmönen videopainotteinen, ja linkitetään nyt näitä juttuja, joita on muuten ihan parasta katella junassa...

Yes. This is my pampers collection. Please show. Not enough....

Mitähän on mahdettu hokea koko hiihtoloman ajan :--D Yes...

Kotiin päästyämme päätin sitten vielä repäistä vajaan 7km lenkin, kaiken lisäksi juoksin koko matkan, enkä oo juossut sitten viime alkusyksyn jälkeen :D Että ei ihan hullumpi suoritus näin kylmiltään. Tarkoituksena ei ollut ees juosta, mutta sit jostain sitä sisua vaan pukkas niin paljon, että jalat vaan vei eteenpäin. Ei siinä sitten mitään pysähdelty. Ja nyt on lonkat niin kipeenä, että hyvä kun pystyin tänään käveleen kaupungilta kotiin :D

Seuraavana päivänä käväsin hiihtämässä. Mun ei ees tarvis kertoa siitä teille, mutta aluksi meillä oli jonkun mumman kanssa kunnon skaba. Vauhti oli yhtä kova, tai "kova", enkä meinannu saada ohitettua sitä millään. Sitten ylämäen jälkeen pääsin ohittamaan, kun se tais vähän hyytyä siihen. Se ohitus olis kyllä pitäny saada videolle, kun lähdin "luistelutyylillä" ohittamaan, näytin varmaan joltain lentoon lähtevältä pelikaanilta :D Räpyttelin käsillä ja huidoin sauvoilla, kun en meinannut pysyä pystyssä edes.

Sen jälkeen kun olin sitten kovalla vaivalla ohittanut mummon, joku mua just ja just olkapäähän oleva pikkutyttö ohitti mut luistellen. Siinä vaiheessa tuli aika selkeeksi, tekisinkö sen 3- vai 5km lenkin. 

Hullujen hommaa.

Hankin myös uuden kevyen takin kevääksi, koska mulla ei oo mitään tämmösen sään takkia.

Hei, en osaa siivota.

Mutta nyt tänä viikonloppuna meille on tulossa kunnianarvoisia vieraita, joita kutsutaan nimillä Äiti ja Isi!

Äiti tulee pe-la yöksi, ja iskä su-ma, koska se on menossa maanantaina johonkin kokoukseen etelään, ja sille tulee paljon helpommaksi lähteä meiltä kun ajella Poho Jam Maalta. Ja pääsevät sit molemmat kattomaan ekaa kertaa meidän uutta kämppääkin :)

Aika kivaa siis tiedossa loppulomaksikin!

Mutta nyt meen sänkyyn. Päätä särkee. En kyllä tiedä miksi.

Päänheilutuskuvat, sitä parasta viihdettä.

Kohta sattuu aivan HIRRRRVEEN paljon jajajaja

Heissulivei.

Huomenna on aika viettää Tuparit vol.2 terveydenhoitajilla varustettuna! Ihanaa päästä Terskojen kanssa tuulettumaan (Kuulosti hienolta, tiedän!)! Tekemistä riittää, varsinkin siksi, koska päätin fiksuna friiduna jättää käytännössä kaiken huomiselle. Ainoastaan daim-kakun pohjan jaksoin vaivautua tekemään. Oli kuitenkin paljon tärkeämpää jutella skypessä kaverin kanssa yli tunnin ja jumittaa muutenkin koneella ilman mitään sen ihmeempää päämäärää. No, huomenna se kostautuu kun on niin paljon tehtävää, täytyy siivota ja leipoa loputkin leipomukset, ja muuten vaan panikoida :D Ei vaan, meillä tulee olemaan aivan HIRRRVEEN, HIRRRVEEN hauskaa jos se on musta kiinni ;) Ja veikkaan et tota tullaan hokeen huomenna pariinkin otteeseen, varsinkin yks vieras joka muutenkin keksii lainata tota aina kun vaan tilaisuus sallii :DD Eve on söpö <3

Mutta nyt on hei tapahtunut ihmeitä. Tatuointiaika on varattu 12.4.!!! (2012, oli pakko täsmentää, koska oon semmonen livistäjä et olisin voinu varata sen vaikka 2020) 

Oon kyllä innoissani, toivon että se olis jo ohi, koska pelkään, jännitän, tutisen, tärisen, "iik" ja "jee" samaan aikaan! Olispa se vaan jo ohi... ja sulka kädessä...

Joudun varmaan ottamaan jotain rauhottavia ennen kun meen sinne :D Ainakin jonkun rohkaisuryypyn tai jotain. Tai puudutusgeeliä. Tai puudutuksen kaulasta alaspäin. Ja miks ei vaikka samalla suuhunkin jotain puudutuspistoksia niin mun uikutuksestakaan ei sais mitään selvää, sattuu varmaan puudutuksen läpikin. :D

Lievää kauhua aistittavissa siis. Yleensä sulka kutittelee, mutta tää sulka tuottaa silkkaa kärsimystä. Mutta kyllä sen kestää jos on kerran päättänyt että se vaan on kestettävä!

Ja vielä, ehkä tuhannetta kertaa, tää kuva joka on inspiroinut:

Oivoivoivoivoivoivoivoivoi. sattuu. Mutta tää kuva on samalla jotenkin niin karu mutta silti se on nätti. En haluu semmosta hipsutushuiskumaista sulkaa, vaan tommosen rehellisen sulan. Ei mitään höyhentä. Vaan ihan kunnon sulka. Oon nähnyt niin monta kuvaa "sulkatatuoinnista", ja kaikki ne on näyttänyt ennemminkin siltä, että ne vois laittaa virpomisvitsoihin koristeeksi. SULKA. Sitä ei laiteta koristeeksi. Se on simppeli ja voimakkaampi kuin höyhen. Enkä mä oo mikään höyhen, en oo kevyt enkä hento. Vaan tämmönen. Sulka. Noni. 

Mutta hei ihanaa, nyt alkoi hiihtoloma, joka tuntuu tosi kummalliselta, koska just vasta oli joulu, ja yleensä hiihtolomaan on aika pitkä aika joulusta. Eli siis se meinaa vaan sitä, että kevät on täällä!    

Hiihtoloman ohjelmaan kuuluu pikkusiskon vierailu täällä meillä, Pohjanmaavisiitti, kavereiden kanssa treffailua ja tenttikirjojen haalimista ja tentteihin lukemista. En ees tiedä koska on tenttejä, joten parasta oliskin lukea. Ainakin oon valmistautunut :D

Paita: Vero moda kai. En tiiä. Ja samahan se on mistä se on. 

Rupeen huijaamaan että kaikki vaatteet on Halpa-Hallista tästä eteenpäin.

Kuten taustalta voi huomata, on tuparikuntoon vielä vähän matkaa...

Kellosta oon postaillut joskus nutturapäiväkirjan aikoihin, ja se on Axcentin ja oikein kiva onkin. 

Ranneke alkaa olla vaan jo vähän huonokuntoinen.

Ja hopeisen rannekorun sain joulupukilta, aka äitiltä joululahjaksi :)

Mutta joo, kai sitä pitää ruveta virittäytymään henkisesti juhlatuulelle, että jaksaa huomenna vouhottaa ja touhottaa! Ainakin aihetta olis, koska muuten töhötän täällä vessaharja kädessä vielä silloinkin kun vieraat on jo saapuneet paikalle! Jos olisin ottanut opintolainaa, hankkisin meille huomiseksi siivoojan ja jonkun juhlakoordinaattorin. Joka osais leipoo myös. 

Kuitti.

Tuparimaraton

Hei vaan!

Olipas kivat tuparit vol.1! Saatiin lahjaksi lahjakortti Pentikille, mikä oli ihan älyttömän kiva lahja! Saatiin myös skumppaa, pyyhkeitä ja kaikista paras lahja oli ehdottomasti... Robinin cd :D Mikähän on mahtanut soida päässä koko viikonlopun?

Ilta meni kivasti, paikalla oli kivaa porukkaa ja leipomukset onnistui. 

Cupcaket oli kyllä hyviä, mutta kuorrutus olis voinut olla vähän makeampaa. Mutta ainakin ne oli söpöjä!

Kuvasta puuttuu daim-kakku, mikä on ainakin henkilökohtaista lempiherkkua.

Söpö Sofia ja joku vähän vähemmän söpö.

Aamun valjetessa myös totuus valkeni. Ja totuus on se, että me ei olla vielä tänäänkään (maanantaina) uskallettu mennä keittiöön siivoomaan. Kyllä se siellä odottaa...

Tänään oli eka päivä joulun ja harjottelun jälkeen koulua. Oli tosi kiva nähdä koulukavereita, ja ihan mukavaa oli myös koulussa oleminenkin. Oli sinne pikkasen jo ikäväkin, mutta on tulossa niiiin raskas kevät, että vähän jännittää. Ja kesätöiden hakeminenkin on niin stressaavaa. Mutta onneksi sentään aurinko paistaa, että on mahdollista saada vähän energiaa edes siltä suunnalta. Nyt kyllä oon päättänyt, että rupeen lenkkeilemään heti kun vaan lumet vähän sulaa. Sit kun ne on sulanu, niin on vaikee juosta kun on loskaa. Sit kun loska katoaa, ei voi juosta kun on pölyä ja se yskittää ja menee silmiin. Sen jälkeen tulee niin kuuma ettei jaksa lähteä. Sitten onkin taas syksy, ja tulee sateet. Jos tarvitte tekosyitä, ottakaa yhteyttä.

Mutta nyt keskityn jämäcupcakelautasen tyhjentämiseen. Kauan eläköön pyhä kolminaisuus; rasva, sokeri ja kermavaahto!

Ensi viikonlopun Tuparit vol.2:sta odotellessa ;)