perjantai 13. huhtikuuta 2012

Nyt on tatuointi käessä

Hihei! 
Täällä aivasteleva ystävänne Jenni! Oon pärskinyt koko päivän. Sieltä se on tulossa. Taas.
Mutta ei haittaa. Käytiin eilen Helsingissä. Shoppailusaldo on seuraavanlainen:




Ruttuiset bleiseri ja paita Zarasta
Ihana raitainen laukku Mangosta
Farkut Gina Tricot

Sori en jaksanut ruveta tähän aikaan illasta silittelemään :D

Oltiin E:n kanssa shoppailemassa, ja sain ton valkoisen bleiserin :) Hihii ihanaa!
Nähtiin myös ihana L, jonka kanssa nähdään nykyään liian harvoin <3 Mutta oli huippua nähdä, varsinkin kun kyseinen daami vei meidät syömään Vapianoon. Pestopasta tagliatetteLLA, mmmmmm!

Oonkohan unohtanut mainita jotain. Ai niin, tää juttu.
Kiitos Linda, oon ihan huipputyytyväinen :) 
Nyt vaan odotellaan parantumista, ei oo onneksi ees mitenkään erityisen kipeä. Ja eniten ihmettelen sitä, etten ulvonut kivusta, jätin aamulla alaripsetkin ilman ripsaria, koska olin ihan varma että itken :D En sanonut edes AU! Ihan uskomattoman helppoa oli kestää. Kaikki meni niin hyvin kun vaan voi mennä, ei tullut verta eikä kudosnestettäkään juuri ollenkaan :) Eiköhän me tästä pian parannuta, kuvakin muuttuu kohta vähän enemmän oikean väriseksi, nyt se on pikkasen rusehtava, mutta se katoaa jonkun ajan päästä tässä parantumisen myötä.

Oon kyllä onnistunut möhlimään ton hoidon kanssa jo monen monta kertaa, oon mm. raapassut sitä hiusharjalla ja kun paistoin kanaa, sieltä lennähti joku kuuma rasvapallero suoraan kuvan päälle! Aina kun yrittää olla mahdollisimman varovainen, tapahtuu noinkin tyhmiä pikkujuttuja :D
Mutta vielä ei mitään hätää, yritän hoitaa sitä nyt niin ettei tulis rupea, ja jos se tulee, joudun varmaan sitomaan kädet selän taakse etten revi sitä... Koska mikään ei oo niin ihanaa kun rupien repiminen! HOHOO.

En tiedä kuinka ehdin tässä lähiviikkoina päivittämään kuulumisia, on nimittäin aikamoinen tentti/työrupeama alkamassa. Mutta hyvää kannattaa odottaa... Yeah right!



maanantai 9. huhtikuuta 2012

Summa summarum

Hellurei, rakkaat lukijat!

Palaan taas takaisin ihmisten ilmoille pienen breikin jälkeen. Kaikki alkoi tuutorikoulutuksesta, joka oli oikein onnistunut ja kaikin puolin hykerryttävän viihdyttävä, vaikka toi koulun lattialla _joogamatolla_ nukkuminen ei oo ihmisen hommaa, varsinkin jos ymmärrätte, ettei joogamatto ole kovin paksu. Minä en ymmärtänyt sitä pakatessa, koska luotin siihen että oon nukahtanut kolme kertaa joogatunnilla, eli siinä voi siis saada unta nopeasti. No eipä mennyt ihan niinkun suunnittelin, mutta onneksi varapatjoja (jotka nekin jotain jumppamattoja, ah) oli vielä jäljellä! Käteen jäi monta kourallista uusia tuttavuuksia, sekä hönöjä inside-läppiä, kuten mainitsemisen arvoinen maailman hauskin karttaleikki. Joten kiitos kaikille uusille ja vanhoille tutuille vielä näin jälkikäteen, ootte huikeita tyyppejä! :)

Sen jälkeen olikin aika osoittaa nokka kohti Tamperetta, ja rakkaiden tyttösten seuraa. Se reissu olikin kyllä ihan kiva, vaikka baarikierros tehtiinkin hieman vajaalla miehityksellä, eikä juotavakaan oikein maistunut tiheätempoisen juomapelin jälkeen. Mutta seura, NE IHANAT PIZZAPALAT, ja juoma oli hyvää, ja niistähän hyvä ilta yleensä koostuukin! Ootte ihania N J J A P (ja H, vaikket saanut vapaapäivää "kaverin kihlajaisiin" ;D <3)<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Sen jälkeen pari hassua koulupäivää, joiden jälkeen ajauduimme siihen Pisteeseen, missä jouduimme juomaan yhdet jos toisetkin minttukaakaot.

Ylpeänä esittelen reissun matkaeväät, jotka toden totta tuhottiin, eikä mitään jäänyt jäljelle, paitsi finnit.



Oltiin mökillä hetken aikaa miehityksellä minä+E+isä+miespuolinen perhetuttu. Ainoana naispuolisena meinas kyllä välillä mennä niiden juttuihin vähän järki, mutta hyvin siitäkin selvittiin, viimeistään silloin kun äiti tuli paikalle :D Tässä on "itämaista rieskaa", jonka joku eksoottinen lapinmies tuli myimään suoraan meidän mökin ovelle! Pelottavaa, outoa, epäilyttävää. Mutta rieska oli hyvää! Ja kovin itämaista ainakin miesseurueen mielestä, koska se on puolikuun muotoon leikattu. :D

Voi sitä onnen päivää kun äiti tuli leipomusten kanssa <3


Pisteessä särpimässä mustikkacosmoa. Piste on kyllä vaan niin.... piste piste piste....

E oppi laskemaan tosi hyvin! Tää olikin eka kerta kun se pääsi rinteeseen koko elämänsä aikana, ja nyt se on jo suunnittelemassa hommaavansa laskettelukamat itelleen alennusmyynneistä :) Jee, sain laskettelukaverin! Mä taas päätin ostaa uuden laskettelutakin ainakin, koska toi uus "bandiittihuivi" ei sovi nykyiseen takkiin mitenkään. (Jep siinähän se tärkein pääsyy on!) Mutta eipä sen ollu tuolla nyt niin väliä, eihän kukaan nähny että kuka siellä huivin takana luuraa!

Käytiin myös tarpomassa tunturin päällä. Menomatka meni puuskuttaessa, ja takasin tullessa äiti humpsahti lumihankeen nivusia myöten, ja mä vetäsin kauheet huutonaurukaatumiset sen perään. Isä ei ihan ehtinyt ottaa kuvaa kun perheen akat on naamallaan hangessa :D


Ja kaiken tämän jälkeen tultiin la-su porukoiden luo ja nähtiin samalla kavereita (tällä kertaa myös H! <3). Istuskeltiin iltaa ensiksi ihan rennoissa tunnelmissa, mutta tie vei kuitenkin meidän vakkaribaariin, Karmaan. Se oli pilattu remontin aikana. Me ei päästy E:n kanssa sisälle ollenkaan, vaikka jonotettiin kaks tuntia umpijäisinä, baari oli kuulemma ihan tyhjillään ja jono sen kun kasvoi! Terveisiä vaan kaikille kanssajonottajille. Osa teistä oli ilmeisesti koulunsa käyneitä, koska päättelitte, että työntämällä ihmismassaa kohti ovea, jono liikkuu nopeampaa! SCORE! Ainoa ongelma oli toki siinä, että ovi pysyi kiinni. Ilta ovien sisäpuolellakaan ei ollut kuulemma kokemisen arvoinen. Sanat "Tampereen Tivoli" ja "Silja Serenade" riittivät kertomaan, ettei sinne ole pakko enää toisten jonottaa. Surettaa!

 Viimeisimmästä episodista huolimatta oli toooosi kivaa. Ja nyt pitäis jatkaa elämäänsä ihan niinkun mitään tämmöstä ei olis tapahtunutkaan. Onko se mahdollista? Ehkäpä huomenna aamulla taas tajuaa miten ällöttävää koulu tällä hetkellä on, kun joutuu heräämään kuudelta ja pakkaamaan koulukirjat laukkuun. Tuntuu myös siltä että oon ihan jäljessä ja ulkona kaikesta, vaikka olinkin vaan pari päivää poissa. 

Voisin postailla vaikka huomenna tai ylihuomenna lisää, koska tää tauko on nyt jättänyt aika paljon asioita muhimaan! Oon nimittäin keksinyt ihan hulvattomia investointikohteita tulevalle kesälle ;D Te ette voi ikinä arvata mitä tuun omistamaan kesällä... Moni ehkä nauraa ja pitää mua hulluna, mutta sitten kun omistan sen, niin voin kertoa että hymyt hyytyy...

Heipsistä hei mussulit <3


torstai 29. maaliskuuta 2012

Nuuskamuikkunen vauhdissa

Mahtava päivä taas, en oo tehnyt suoraan sanottuna yhtään mitään! Ainoat ponnistelut on tapahtuneet aamupalan metsästyksen parissa, muuten oon pyhittänyt koko päivän ainoastaan heräämiseen. Ihanaa! Mutta oli myös aika pelottavaa, koska menin eteiseen, ja ovi oli auki!! Siis ei auki silleen että se ei olis ollu vaan lukossa, vaan ihan kunnolla auki... HYI.

Sain taas töitä. LISÄÄ töitä. Eli nyt voi virallisesti sanoa, ettei koiran hankkiminen oo kaukainen haave, vaan se tosiaan tulee toteutumaan kesällä, khihii! Pääsin kesätöihin terveyskeskukseen, sinne samaan paikkaan missä olin harjoittelussa tammi-helmikuussa. Sitten teen ohella vielä kahta keikkatyötä, jotka jatkuu koulun alun jälkeen syksyllä. Tuolta toisesta paikasta on tullut tänäänkin jo kolme tekstaria, mutta ikävä kyllä ne keikat ei sopinu aikatauluun. Mutta nyt onkin vähän kiirettä tässä parin viikon sisään, kun huomenna on lähtö tuutorikoulutukseen, ollaan siellä yö, sit tuparit Tampereella, ja tiistaina lähetään Rukalle! Vois jopa harkita shoppailureissua pitkästä aikaa :D Kunhan nyt tuolta Rukalta selvitään!

Kävin eilen hakemassa tuparilahjaksi saadulla Pentikin lahjakortilla vihdoinkin jotain kivaa!


Vaasi toki etsiskelee vielä omaa paikkaansa, ja aion hankkia lisää kukkia siihen, mutta nää sain lahjakortilla ostettua. Kiitos murut <3

Aattelin vihdoinkin pitää hiuksia auki, koska en oo vielä oikein tottunut katteleen näitä aukinaisena. On pieni kutina siitä, et värjään noi isoimmat väriläiskäraidat piiloon, koska ne ei ihan miellytä kyl silmää...

Näitä katsellessa alkaa jostain syystä soimaan päässä Blackandyellowblackandyellow 

Tää on merkki siitä, et kannattaa harjata hiukset ees kolmen päivän välein, vaikka pitäiskin nutturaa päässä koko ajan.

Näin kiinni pidettynä ne ei oikeesti ees oo pahat. Aukinaisena osa raidoista on vähän liian paksuja ja oransseja.

En oikeesti vaan osaa siivota. Sori äiti.



Mulla on suuren suuri dilemma; pitäiskö pitää toi nuuskamuikkushattu vai lähettää takas, kun tilasin vähän asioita hm:ltä enkä tiedä lähettääkö vai ei... Toi on kyllä hassu :D
Paita on myös hm:ltä tilattu, ja sen pidän varmasti.

Pitsinen mekko Bubbleroomista
En tiiä miks oon kiukkuisen näköinen. Ehkä siks kun vaaleenpunaset sukat ei oikein sovi kuvaan.

Mutta nyt kyllä odotan eniten kaikista sitä, että pääsen lauantaina kotiin sieltä koulutuksesta. Sen jälkeen tuun nopeeta kotiin ja suihkuun, painelen vaikka tukka märkänä asemalle ja puksuttelen manseen, ja aaaah tytööööt <3 Earth hour -bileet tiedossa <3 On sitä ennenkin bailattu valot sammuksissa, asian molemmissa merkityksissä!

Nyt adios palleroiset, rupeen valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti viikonloppuun. 
<3







lauantai 24. maaliskuuta 2012

You lucky, lucky thing!

Onko ihanampaa tapaa aloittaa lauantai, kun makoilla kolme tuntia sängyssä ja heräillä kaikessa rauhassa? Heräsin joskus ysiltä, ja nyt kello on puoli 12, enkä todellakaan aio nousta vielä tuntiin! Miksi kiirehtiä, kun ei oo kiire mihinkään?

Mulla menee tällä hetkellä tosi hyvin. "Kel' onni on, se onnen kätkeköön". Jos joku sattui kattomaan Iholla-ohjelmaa pari päivää sitten, niin siinä oli samanlainen olo tällä yhdellä naisella. Oli muuten eka jakso jonka katoin, ei tuntunu ihan omalta sarjalta ehkä :D Mutta siis tää nainen oli tosi onnellinen, ja sitä hävetti näyttää se muille. Ja mulla on kans samanlainen olo, en kehtaa tuulettaa kun menee hyvin! Miks? On ehkä semmonen olo, että jos jollakin menee huonommin kun mulla, niin se saattaa ärsyttää tai jopa masentaa, jos rupeisin hehkuttamaan omaa hyvää oloani. 



Kävin eilen kampaajalla, jolla oli suuri visio mitä mun hiuksille tehdään. Avainsanalla "Jenni Pääskysaari", eli semmoset liukuvärjätyt raidat! Onhan nää aika kivat, mutta toiselta puolelta tuli vähän liian vaaleeta liukuvärjäystä :D Ei se mitään, korjaillaan jossain vaiheessa vähän vaaleenruskeemmaksi. Mutta kiharoissa ja  ponnarilla hiukset näyttää tosi hyvältä! Ja juurikasvu on nyt hevonkuusessa, sen takia tuli aamupahoinvointia aina peiliin katsoessa. 

Kun pääsin istahtamaan kampaajan tuoliin, niin puhelin soi. Jee, sain töitä! :) Ihan huikeet fiilikset kieltämättä, koska rahaa ei todellakaan ole liikaa tämmöisessä elämäntilanteessa. Ja sille todella olis käyttöä opiskelun ohella. Elän muutenkin yli varojeni, enkä tykkää pyytää vanhemmilta rahaa, joten työnteko sopii oikein hyvin tähän tilanteeseen :) Hihii! Ja kaiken kukkuraksi pääsen tekemään vielä semmoista työtä, joka ei liity tulevaisuuden ammattiini ollenkaan, vaan vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin, koruihin, AAH (En mee mihinkään tehtaalle missä niitä valmistetaan, vaan siis ihan myymälään)! Jotenkin tavallaan helpottavaa tehdä jotain mikä oikeesti kiinnostaa ja on ehkä vähän rennompaa kuin hoitoalan hommat. Ei sillä etteikö hoitoala kiinnostaisi, mutta mukavaa tasapainoa välillä, ettei kaikki liity loppuelämän ajan vaan hoitamiseen!

No ei nyt ehkä sentään...

Ja ens viikon viikonloppuna pääsen rakkaiden mussukoiden kanssa juhlimaan tupareita Tampereelle, en malta odottaa! On kauhee ikävä tyttösiä, joita näkee nykyään ihan liian harvoin :/ Mutta hyvä että edes silloin tällöin kun ei ollenkaan... Olin lukevinani jotain beerbongista facebookissa, kuulostaa lupaavalta :D Meillä on kyllä aina ihan huippua kun nähdään, ollaan niin hulluja <3

Sen jälkeen tarvii oottaa vaan pari päivää, niin lähetään E:n ja meidän vanhempien + tuttavaperheen kanssa Rukalle! En malta odottaa, en oo lautaillut niiiiin pitkään aikaan! Toivottavasti kukaan Antti Autti ei tuu kattomaan kun treenaillaan niitä helppoja rinteitä E:n kanssa, joka pääsee ekaa kertaa laudan päälle tolla reissulla :D Oon varmaan itekkin siellä naama hangessa koko ajan, kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Ja jos se Autti siitä ohi sattuis menemään, niin silloin kyllä olis ihan hyvä ollakki naama hangessa, ettei se näkis kuka ei osaa laskee... Ollaanhan me sentään juteltukin sen kanssa viime Rukan reissulla, Risto Mattilaa unohtamatta ;DD Good times...

Ja Rukan jälkeen tatuointi!
Ääh noniin, nyt loppuu tää hehkutus! Mutta ei oo väärin hehkuttaa silloin kun on jotain hehkutettavaa. Harvoin on lähes kaikki mallillaan, niin sitten pitäis olla nöyränä ja mutista että "no on tässä asioita jotka on huonostikin". Ei onnistu! Huomenna asiat voi olla ihan toisin, mistä sitä tietää onko huomenna kaikki mallillaan.
Jos haluaa nostaa hyvää mieltään, kannattaa vierailla täällä:




"That's the best revenge of all: happiness. Nothing drives people crazier than seeing someone have a good fucking life." - Chuck Palahniuk





torstai 22. maaliskuuta 2012

Sluibailua ennen tenttiä

Hihihii, täällä teitä tervehtii maailman reippain koululainen!
Tälläkin hetkellä olisi ihan paikallaan lukea anatomian tenttiin, mutta paljon parempaakin tekemistä löytyy, esim kindermunan syönti.

Sain tommosen hienon barbapapa-hahmon, ja se oli näköjään joku merkki siitä, että mun ei todellakaan pitäisi tehdä nyt mitään muuta kun lukea.



Toi olis hienoa kangasta! Jos joku haluaa tehä tommosen silmän hermoihin liittyvän kankaan, niin mielelläni ostaisin sitä!

Nauratti kun tohon on pistetty oikein huutomerkkejä; PIMEÄSSÄ KAIKKI KISSAT OVAT HARMAITA!!!!!!!! MUISTA!!!

Ollaan oltu hereillä myös luennolla. Henna askarteli mulle tommoset yli päheet viikset viime kerralla! 
Eiköhän se tentti mee ihan hyvin kun näin hienosti on valmistauduttu.



Oon kyllä niin huojentunut kun tää tentti on ohi. Sitten pitäis taas alkaa lukemaan seuraavaan, joka on tiistaina. On tää semmosta että huhhuh. Mutta hei, onneks pääsin sentään siitä uusintatentistä läpi, ei oo se enää vaivoina! Jee hyvä minä!
 Olin tänään työhaastattelussa, huomenna saan tietää kuinka kävi ;) Sönkötin kyllä pikkasen, mutta huomennahan se selviää että oliko se kohtalokasta sönkötystä.
Olin aamulla niin jännityksissä, että unohdin avaimetkin kotiin :D Onneksi naapurin mies oli kotona, ja sillä on meille vara-avain. Meinas vaan tulla pikkasen kiire! Onneks ehdin ajoissa!

Ja toivon todella et saisin sen työn, koska oon ihan rahaton. Huomenna pääsen onneksi kampaajalle! En oo käynyt puoleen vuoteen, ehkä on ihan hyväksi käydä välillä tuhoamassa hamppulatvat. Oi että, mä niin nukahdan siihen tuoliin... AAH. 

Sori tämmönen puoliturha postaus, yritän tässä vaan vältellä tota lukemista...
Koulu on kiva, ja tentti.




tiistai 20. maaliskuuta 2012

Akkojen murheita

Miehet huomio!!! Teitä ei kiinnosta tämä teksti. Oikeesti. Joudutte polttamaan silmänne jos luette.



Mä perustin blogin, että voin kertoa semmoisista asioista, jotka on sillä hetkellä ajankohtaisia mun elämässäni, ja jotka saa mut hyvälle tuulelle. Haluan kirjoittaa hyväntuulista tekstiä, joka sais ihmiset ees vähän hymähtämään, edes joskus. Ikävä kyllä tällä hetkellä mulla on erittäin vähän semmosia asioita, jotka oikeesti olis mainitsemisen arvoisia, koska mähän käyn vaan koulua, tuun kotiin ja syön. Ja tuskin teitä kiinnostaa tietää aina mitä oon syönyt ja mitä juonut. (Tänään söin muuten tortillalasagnea, NJAMSKIS!)

Mutta. Ikävä kyllä on yksi aihe mistä kirjoittaa, enkä oo kovin ylpeä tästä. Ja oikeestaan oon aika surullinen, koska ei oo mitään muuta kirjoitettavaa kun tää aihe. Mutta koska suuri osa tän blogin lukijoista on naisia, luulen, että tää aihe ei oo mikään tabu, eikä aiheuta ihan älyttömästi pahennusta. Jos joku kokee olevansa jotenkin herkkämielinen, eikä osaa vitsailla ronskisti, kannattaa ehkä mennä lukemaan jotain toista postausta, tää on vähän mauton.

Mutta tosiaan. Oon joulun jälkeen miettinyt jo ties kuinka kauan, että pitäis varata aika gynelle. Oon vaan siirtänyt ja siirtänyt sen varaamista, mutta nyt päätin hoitaa asian pois alta (kirjoitin ensin että nostaa asian pöydälle, mutta tää viittas ehkä vähän liikaa, nojoo...). Ollaan lähdössä Rukallekin parin viikon päästä, niin halusin sen hoidettua mahdollisimman nopeasti pois alta. 

Menin sit katteleen vapaita aikoja netissä, ja kaikki muut ajat oli varattu pitkälle pitkälle, sinne meidän reissun jälkeiselle ajalle ja myös sen aikana oli muutama vapaa aika. Huomasin, että huomenna on yksi ainoa vapaa aika. Siinä oli pakko olla jokin vikana, koska miksi muuten se aika olisi ollut ainoa vapaa pitkiin aikoihin. Katsoin lääkärin nimen. Joo'o. MIES.

No asiaa sen enempää miettimättä, päätin varata ajan. Mutta jälkeenpäin mieleen tulvahti kysymyksiä, jotka olivat ihan kauhistuttavia, jotka jaoin kavereiden kanssa, joiden takia meinasin lirauttaa lusikallisen jos toisen housuun, ja nyt en tiedä todellakaan, miten pidän pokan huomisella vastaanotolla.
Suuria ajatuksia aihealueen tiimoilta heräsi aika paljon:"Onko pettämistä, jos menee toisen miehen räplättäväksi?" "Mitä jos se on joku kauhee pervo!" "Ei kai se oikeesti laita sormiaan... sinne." "Mä en tiedä haluunko että meet ollenkaan." 

Yleensä tommosissa fyysisesti latautuneissa hetkissä ollaan tunnettu jo vähän pitempään, tai joissain tapauksissa ollaan juotu parit drinksut ja juteltu mukavia ja sitten siitä jatkettu iltaa yhdessä. Mutta tää mun huomisen deitti on niitä ns. "nopean toiminnan miehiä", jotka huutaa nimeltä, vie huoneeseensa, käskee ottamaan housut pois ja sen enempää kyselemättä ryhtyy räpellyshommiin. Tämän asian tiimoilta sain loistoehdotuksen: "Ota sinne pullo viiniä, ja ehdota et jos voisitte tutustua hetken toisiinne ennen varsinaista toimenpidettä!"
Niin hyvä idea, jopa toteutettava.


No, se siitä kauhistelusta :D Ja siis kunnioitan kyllä hurjan paljon miesgynekologeja, koska oikeesti kuka mies jaksais tosissaan kuunnella sitä kun naiset tulee päivästä toiseen avautumaan menkoistaan ja henkilökohtaisesta elämästään, eikä mistään miesten jutuista. Oikeestaan aika surullista :( Voisin viedä sille jonkun viinipullon lohdutukseksi, koska aika hämmentävän ammatin on mennyt valitsemaan. En mäkään jaksais kuunnella mitään jätkien inttijuttuja päivästä toiseen, ihan täysin verrattavissa menkkakeskusteluihin. 

Tähän loppuun vielä todella hämmentävä ja kauhistuttava tositarina, jonka siivittämänä on mukavaa painua yöpuulle.
Tasan vuosi sitten kun kävin vastaavalla tohtorilla viime kerralla, munasarjoistani tutkittiin ultraäänellä, onko niissä muutoksia. No, ei siinä mitään, kaikki oli kunnossa ja sain ultrakuvat mukaani. Se oli semmoinen saman näköinen musta filmikuva kun sikiön ultrassakin. 
Menin sitten viikon päästä reippain mielin Kelaan viemään jotain lappua palautettavaksi. Ojensin lapun Kelan rouvalle, ja lapun välistä sujahti hänen työpöydälleen kuva rakkaista munasarjoistani :---) Siinä sitten ihastelimme, kuinka kivalta ne näyttävätkään. 
Okei toi loppu oli valetta. Juoksin ulos enkä katsonut taakseni.

Hyvää yötä ja anteeksi. Jatkossa jotain muuta.












sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kinuskia villasukassa

E:llä oli perjantaina synttärit, joten aattelin olla hyvä tyttöystävä.

Toi Karhu tuolla takana ei oikeesti liity lahjaan, mutta voitte vaikka kuvitella että se liittyis! Pisteet nousee :D

Ostin kortin ilman mitään taka-ajatuksia, vaikka tätä katsellessa niiltä "taka-ajatuksilta" ei voikaan oikein välttyä.

Lahja sisältää aika paljon insidejuttuja, kuten herkkumunkki joka menee suoraan insideen, samoin lakupötköt meni oikeestaan heti insideen. Kortin sisältökin oli inside, mutta ei ihan kirjaimellisesti samalla tavalla kuin noi muut.

Nyt tänään on kahvittelupäivä. Pidätte mua varmaan ihan kauheena ihmisenä, jonka pitäis välittömästi pakata laukkunsa ja valaa jalkansa sementtiin ja hypätä järveen. En nimittäin kauheesti pidä kakuista. Kaikki mahdolliset herkut menee, mutta kakku ei oo kauheen hyvää. Tein silti b'day boyn toiveen mukaisen kakun.

Kinuskikuorrutus on pikkasen epätasainen, mutta tuskin se makuun vaikuttaa. 

Ja mitä olis kakku ilman karkkikoristeita. Onhan se hyvä että tekijäkin voi siitä ees jonkun osan syödä, kuorrutuksen ja karkit :D

Tossa tuli myös käytyä hämärän rajamailla. Tunsin, että villasukan pohjaan oli jäänyt jotain. Katoin että mitä siellä oli, ja siellä oli lattialle tipahtanutta kinuskia. Siinä hetken olin oikeesti aika syvällä, koska mietin, että oonko ihan ihmishirviö jos syön sen sieltä... Onneks palasin takasin maan pinnalle ja heitin sukat pesuun, näin alas sitä voi joskus vajota :DD Tuli vaan pieni epätoivo, kun olin ehtinyt jo kaapimaan kattilan tyhjäksi, ja enkä viittinyt sormellakaan vetästä tosta kakun päältä. 
Toi kakku on muuten aika ruma. Tai siis oikeestaan sehän on ihan tosi ruma. Onneks kaikki nykyään hehkuttaa kuinka sisäinen kauneus on tärkeintä. Toivotaan että toi kakku on hyvä seuramies, että se omalla persoonallaan kompensoi ulkonäkönsä puutteita.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 
Ps. Tiistaina työhaastattelu, vaan enpä kerro minne ;--) Jihihii!